![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/54/Kukai01.jpg/640px-Kukai01.jpg&w=640&q=50)
Shingon
buddhalaisuuden suuntaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Shingon (真言宗, Shingon-shū, "Totuuden Sana / Mantrakoulukunta") on japanilainen esoteerisen buddhalaisuuden koulukunta. Shingon on yksi Japanin tärkeimmistä buddhalaisuuden koulukunnista ja yksi harvoista säilyneistä vajrayana-buddhalaisuuden muodoista Itä-Aasiassa. Sitä kutsutaan toisinaan myös japanilaiseksi esoteeriseksi buddhalaisuudeksi tai itämaiseksi esoteriikaksi (Dōngmì, 東密). Sana shingon on japanilainen lukutapa kiinalaiselle sanalle 真言 (zhēnyán), joka on sanskritinkielisen mantraa tarkoittavan sanan käännös.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/54/Kukai01.jpg/320px-Kukai01.jpg)
Shingon koulukunnan perustaja, Kiinassa opiskellut munkki Kūkai (空海, kuolemansa jälkeen tunnettu myös nimellä Kōbō Daishi, 弘法大師) opiskeli Kiinassa kiinaa ja hänet vihittiin buddhalaiseksi opettajaksi kiinalaiseen esoteeriseen zhēnyán-koulukuntaan. Zhēnyán-koulukunnan perustivat Kiinassa (n. 600–700-luvuilla) intialaiset vajrācāryat (esoteeriset mestarit), kuten Śubhakarasiṃha, Vajrabodhi ja Amoghavajra. Kūkain vihki Amoghavajran kiinalainen seuraaja Huiguo (kiinaksi: 惠果; pinyin: Huìguǒ; Wade–Giles: Hui-kuo) (746–805).
Kūkai toi Shingon-opin Japaniin vuonna 806. Kūkai teki vaikutuksen vahvistumisen ajan keisareihin (keisari Kammun poikiin) ja myös moniin aatelisiin japanilaisiin uskonnollisfilosofisen sisältönsä lisäksi myös kulttuurivaikutteiden kuten kalligrafian ja veistosten kautta.
Shingon-buddhalaisuutta harjoittavia arvioidaan nykyisin olevan yli 12 miljoonaa. He ovat jakautuneet 46 lahkoon. Shingonin keskus on edelleen Kōyavuorella Kansain alueella Wakayaman prefektuurissa.[1] Se on edelleen pyhiinvaelluskohde, jossa käy vuosittain pari miljoonaa henkeä.[2]