Shakuhachi
japanilainen puhallinsoitin / From Wikipedia, the free encyclopedia
Shakuhachi (jap. 尺八) on japanilainen perinteinen päästäpuhallettava huilu, joka on valmistettu bambusta. Sen toivat Japaniin todennäköisesti 700-luvulla buddhalaiset zen-munkit, jotka käyttivät sitä meditaatiossa musiikkina. Huilun ääniala on normaalisti kaksi ja puoli oktaavia, mutta taitava soittaja saa siitä irti kolme oktaavia.[1][2]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b3/Shakuhachi.jpg/320px-Shakuhachi.jpg)
Nimi shakuhachi tulee huilun pituudesta, joka on 1,8 shakua eli 54,5 senttimetriä. Pituus on siis yksi shaku (尺) eli 30,303 senttimetriä ja kahdeksan (八, hachi) shakun kymmenesosaa; yksi kymmenesosa (寸, sun) on 3,03 senttimetriä.[2] Vaikka shakuhachin vakiopituus on 1,8 shakua, niitä tehdään myös muilla pituuksilla 1,3 shakun (39,4 cm) – 2,5 shakun (75,7 cm) väliltä, ja myös pidempiäkin.[3][4]
Perinteiset shakuhachi-huilut lakataan valmiina urushi-lakalla, joka on tislattu myrkyllisen vernissasumakki-nimisen kasvin (Toxicodendron vernicifluum) mahlasta. Ilman ja kosteuden vaikutuksesta se polymeroituu ja siitä tulee erittäin kova pinta. Lakka saattaa aiheuttaa joillekin soittajlle allergisia reaktioita, minkä vuoksi nykyään käytetään myös vaihtoehtoisia lakkoja.[5]