![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/14/Ankylosing_spondylitis_lumbar_spine.jpg/640px-Ankylosing_spondylitis_lumbar_spine.jpg&w=640&q=50)
Selkärankareuma
reumasairaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on lähes yhtä yleinen kuin nivelreuma. Se etenee yleensä vähitellen selvästi tunnistettavaksi selkärankareumaksi – usein diagnoosiin päästään vasta vuosien oireilun jälkeen. 20–30 vuotta on tavallisin sairastumisikä, ja sairaus on miehillä 2–3 kertaa tavallisempi kuin naisilla.lähde? Niveltulehdusta esiintyy erityisesti selkärangan mutta myös etenkin alaraajojen nivelissä. Aluksi esiintyy selän jäykkyyttä aamuisin, joka helpottuu liikkumisen myötä. Sairaus etenee hitaasti, ja ajan mittaan selkä saattaa jäykistyä.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/14/Ankylosing_spondylitis_lumbar_spine.jpg/640px-Ankylosing_spondylitis_lumbar_spine.jpg)
Suomessa röntgenmuutosten perusteella esiintyvyys aikuisväestössä on 1 prosentti. Selkärankareuma alkaa nuorella iällä ja voi johtaa työ- ja toimintakyvyn huomattavaan heikkenemiseen, ja näin sairaudella on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia.
Tautia voidaan alkuvaiheessa epäillä oireiden perusteella, mutta se voidaan varmistaa ristiluun ja lantion luiden liitoskohtaan myöhemmin ilmaantuvien tyypillisten muutosten perusteella. Noin neljännes potilaista sairastaa joskus silmän värikalvontulehduksen.
Selkärankareuman diagnostinen viive eli se aika, joka kuluu oireiden alkamisesta diagnoosin varmistumiseen, on ollut jopa 5–11 vuotta. Nopeasti rauhoittuva tauti vaurioittaa niveliä vähemmän kuin pitkään aktiivisena jatkuva sairaus. Varhaisella diagnoosilla pyritään potilaan mahdollisimman täsmälliseen taudin hoitoon ja näin parantamaan potilaan ennustetta.
Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 prosenttia kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu. On mahdollista, että selkärankareuman varsinainen käynnistävä tekijä on bakteeri-infektio. Erityisesti eräät virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston infektiot altistavat reaktiiviselle artriitille, joka melko usein edeltää selkärankareumaa.
Myös hampaiden ja ienten tulehdukset voivat aiheuttaa selkärankareumaa[1].