![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8a/Appeal_of_Minin.jpg/640px-Appeal_of_Minin.jpg&w=640&q=50)
Sekasorron aika
Venäjän historian ajanjakso 1598-1613, jolloin maa oli sekä sisällissodassa että useissa sodissa ulkovaltoja vastaan / From Wikipedia, the free encyclopedia
Sekasorron aika (ven. Смутное время, Smutnoje vremja) oli vuosien 1598 ja 1613 välinen Venäjän historian ajanjakso. Sekasorron aikana vallinnut ankara poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi johti Venäjän valtakunnan väliaikaiseen luhistumiseen ja Puolan–Venäjän sotaan.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8a/Appeal_of_Minin.jpg/640px-Appeal_of_Minin.jpg)
Kauden aikana tsaarit ja vallanvaihdot seurasivat toisiaan tiheään. Sekasorron aikaa edeltänyt viimeinen Rurikin dynastian hallitsija oli Iivana Julman poika Fjodor I. Hänen jälkeensä viidentoista vuoden aikana valtaa ehtivät pitää Boris Godunov, Fjodor II (vain 49 päivän ajan), Vale-Dmitri I, Vasili Šuiski, Vladislav IV Vaasa ja Mikael Romanov. Myös Vale-Dmitri II vaati kruunua itselleen, ja Ruotsin kruununperillisen Kaarle Filipinkin oletettiin nousevan Venäjän tsaariksi.
Kun venäläisten kansannousu oli kukistanut Moskovan vallanneet puolalaiset joukot 1612, uudeksi tsaariksi valittiin Mikael Romanov, joka loi perustan Romanovien hallitsijasuvulle.[1] Nykyaikaisen Venäjän historian voidaan katsoa alkaneen Mikaelin kruunajaisista ja Romanovin dynastia alusta vuonna 1613.[2]