vuoden 1997 elokuva From Wikipedia, the free encyclopedia
Seitsemän vuotta Tiibetissä (engl. Seven Years in Tibet) on ranskalaisen elokuvaohjaajan Jean-Jacques Annaudin ohjaama elokuva vuodelta 1997. Elokuva perustuu itävaltalaisen vuorikiipeilijän Heinrich Harrerin teokseen Seitsemän vuotta Tiibetissä (1952). Kirjassa Harrer kuvailee pakoaan Brittiläisessä Intiassa sijainneelta sotavankileiriltä, Peter Aufschnaiterin kanssa tekemäänsä matkaa Tiibetiin sekä kokemuksiaan siellä vuosina 1944–1951. Elokuva kuitenkin eroaa kirjasta joiltakin osin, ja siinä on myös fiktiivisiä tapahtumia.
| Seitsemän vuotta Tiibetissä | |
|---|---|
| Seven Years in Tibet | |
 |
|
| Ohjaaja | Jean-Jacques Annaud |
| Käsikirjoittaja | Becky Johnston |
| Perustuu | Heinrich Harrerin romaaniin Seitsemän vuotta Tiibetissä |
| Tuottaja |
Jean-Jacques Annaud John H. Williams Iain Smith |
| Säveltäjä | John Williams |
| Kuvaaja | Robert Fraisse |
| Leikkaaja | Noëlle Boisson |
| Pääosat |
Brad Pitt David Thewlis B. D. Wong Mako Danny Denzongpa |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
Mandalay Entertainment Applecross peninsula (käännä suomeksi) TriStar Pictures |
| Levittäjä |
Cecchi Gori Group Netflix Sony Pictures Motion Picture Group |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 136 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, saksa, tiibet, mandariinikiina |
| Budjetti | 70 000 000 USD |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva kuvattiin 70 miljoonan dollarin budjetilla, ja sen pääosissa näyttelevät Brad Pitt ja David Thewlis. Elokuva tuotti avausviikonloppunaan Yhdysvalloissa yli kymmenen miljoonaa dollaria. Pääosa elokuvasta kuvattiin Argentiinassa, mutta siinä on myös noin 20 minuutin verran Tiibetissä salaa kuvattua materiaalia. Kiina suhtautui elokuvaan negatiivisesti ja antoi sekä ohjaaja Annaudille että pääosanäyttelijöille Pittille ja Thewlisille elinikäisen porttikiellon maahan.
Tarina alkaa 1939, kun itävaltalainen vuorikiipeilijä Heinrich Harrer on lähdössä Brittiläiseen Intiaan osallistuakseen Nanga Parbat -vuorenhuipun valloittamiseen tähtäävään retkikuntaan. Harrer riitelee ennen lähtöään raskaana olevan vaimonsa Ingridin kanssa, joka haluaisi Harrerin olevan paikalla vauvan syntyessä. Vauva kuitenkin syntyy Harrerin ollessa Intiassa, ja Ingrid menee sillä välin uusiin naimisiin. Kiipeämisyritys epäonnistuu ja retkikunta vangitaan vihollismaan kansalaisina toisen maailmansodan puhjettua ja kuljetetaan Dehradunin vankileirille. Harrer karkaa vankileiriltä retkikunnan johtajan Peter Aufschnaiterin kanssa ja pakenee tämän kanssa Himalajan vuoriston yli Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan. Harrer tutustuu Lhasassa Tiibetin nuoreen hengelliseen johtajaan Dalai Lamaan ja ryhtyy tämän henkilökohtaiseksi opettajaksi. Harrerin elämä Lhasassa keskeytyy Kiinan valloitettua Tiibetin ja palaa takaisin Eurooppaan 1951. Harrer tapaa Itävallassa poikansa ensimmäistä kertaa. Elokuvan loppukohtauksessa Harrer ja hänen teini-ikään varttunut poikansa ovat vuorikiipeilemässä, ja saavutettuaan huipun Harrer pystyttää sinne Tiibetin lipun.[1]
| Brad Pitt | … | Heinrich Harrer |
| David Thewlis | … | Peter Aufschnaiter |
| B. D. Wong | … | Ngabo Ngawang Jigme |
| Mako | … | Tsarong |
| Danny Denzongpa | … | Sijaishallitsija |
| Victor Wong | … | kiinalainen virkamies |
| Ingeborga Dapkūnaitė | … | Ingrid Harrer |
| Jamyang Jamtsho Wangchuk | … | 14-vuotias Dalai-Lama |
| Lhakpa Tsamchoe | … | Pema Lhaki |
| Jetsün Pema | … | ”Suuri äiti” |
| Ama Ashe Dongtse | … | Tashi |
| Sonam Wangchuk | … | 8-vuotias Dalai-Lama |
| Dorjee Tsering | … | 4-vuotias Dalai-Lama |
| Ric Young | … | kenraali Chang Jing Wu |
| Ngawang Chojor | … | lordi Chamberlain |
Elokuvan ohjaaja Jean-Jacques Annaud kertoo vuonna 1997 antamassaan haastattelussa, että saadessaan elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen hän piti sitä kauheana hollywoodmaisena toimintaelokuvana. Annaud päätti kuitenkin lukea alkuperäisen teoksen. Hän kiinnitti siinä huomiota Harrerin taipumukseen jättää omat tunnetilansa kuvaamatta. Annaudin lempiteemaksi nousi eurooppalaisen henkilön muuttuminen vieraan kulttuurin vaikutuksesta.[2]
Elokuva oli alun perin tarkoitus kuvata Intiassa mahdollisimman lähellä Tiibetiä,[3] sillä elokuvaa ei poliittisista syistä voitu kuvata Kiinan miehittämässä Tiibetissä.[4] Kuvausaikeista Intiassa jouduttiin kuitenkin luopumaan kuvauslupa- ja aikatauluongelmien vuoksi.[3] Annaudin mukaan kuvauslupaongelmien taustalla saattoi vaikuttaa Kiinan poliittinen painostus Intiaa kohtaan.[2]
Kuvaukset siirrettiin kuitenkin lopulta Argentiinaan, joka muistutti olosuhteiltaan vuoristoista Tiibetiä, mutta tarjosi paremmat edellytykset elokuvan kuvaamiselle ja sijaitsi matalammalla korkeudella.[3] Argentiinassa kuvauksia häiritsi Brad Pittiä seurannut fanijoukko, jonka vuoksi tuotannon täytyi lopulta järjestää lehdistötilaisuus, jossa pyydettiin faneja antamaan kuvausryhmälle työrauha.[2] Elokuvaa kuvattiin ensin kolme kuukautta Uspallatassa ja sen jälkeen Mendozassa sekä viimeiseksi Buenos Airesissa, jossa La Platan rautatieasema muutettiin Grazin rautatieasemaksi.[3]
Elokuvaa on lisäksi kuvattu myös Kanadassa, Englannissa ja Itävallassa.[5] Lisäksi elokuvan ohjaaja Jean-Jacques Annaud on paljastanut, että elokuvassa on myös 20 minuutin edestä salaa Tiibetissä kuvattua materiaalia.[6] Elokuva kuvattiin 70 miljoonan dollarin budjetilla.[7]
Annaud on kertonut käsikirjoitusta työstäessään harkinneensa päähenkilön Heinrich Harrerin rooliin muun muassa Ralph Fiennesiä ja Daniel Day-Lewisiä, mutta päätyneensä lopulta Brad Pittiin. Dalai Laman äitiä näyttelee Dalai Laman sisko Jetsün Pema.[8] Dalai-Lamaa eri ikäisenä näyttelee yhteensä kolme henkilöä.[9]
Seitsemän vuotta Tiibetissä perustuu Heinrich Harrerin samannimiseen teokseen vuodelta 1952.[10] Elokuva kuitenkin eroaa kirjasta joissakin seikoissa, ja siinä on mukana fiktiivisiä tapahtumia:
Elokuva julkaistiin Toronton elokuvajuhlilla 13. syyskuuta 1997.[13]
Elokuva näytettiin Yhdysvalloissa 2 103 teatterissa ja se tuotti avajaisviikonloppunaan 10 020 378 dollaria. Elokuva tuotti Yhdysvalloissa yhteensä 37 957 682 dollaria ja maailmanlaajuisesti 93 500 500 dollaria eli yhteensä 131 457 682 dollaria.[14]
Kiina langetti elokuvan ohjaajalle Jean-Jacques Annaudille ja pääosanäyttelijöille Brad Pittille sekä David Thewlisille ikuisen porttikiellon maahan, sillä elokuva esittää Dalai Laman myönteisessä valossa ja vastaavasti antaa kiinalaisista ja kiinalaistoiminnasta kielteisen kuvan.[15]
Elokuussa 2003 Empire listasi 10 huonointa elokuva-aksenttia. Elokuvassa itävaltalaisaksentilla puhunut Brad Pitt oli listalla sijalla 3.[16] 29. marraskuuta 2011 elokuvalla oli Rotten Tomatoes -sivulla 61 % arvosana 33 arvostelun jälkeen.[17] Metacriticissä elokuvalla oli 55 pistettä 18 kriitikon arvostelun jälkeen.[18]
The New York Timesin kriitikon Janet Maslinin mukaan Pitt antaa elokuvassa todenmukaisen, joskin työlään oloisesti saavutetun suorituksen, jota korostaa kuitenkin näyttelijän aito ponnistelu. Muslinin mukaan Thewlis tarjoaa Pittin hahmolle toverillisen parin.[19] Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Ebertin mukaan elokuva herättää katsojan huomion vasta puolivälin jälkeen ja jättää joihinkin kysymyksiin vastaamatta. Ebertin mukaan Pittin esittämä Harrer ei ole tarpeeksi lähestyttävä ja olisi voinut olla vakuuttavampi jonkun toisen näyttelijän esittämänä. Ebertin mukaan Pitt kuitenkin oikeutti elokuvan 70 miljoonan dollarin budjetin eikä sitä oltaisi tehty ilman häntä.[20]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
