suomalainen iskelmälaulaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Seija Karpiomaa-Myllys (4. heinäkuuta 1932 Viipuri – 28. kesäkuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen 1950–1960-luvun vaihteessa levyttänyt iskelmälaulaja.
| Seija Karpiomaa | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1932 Viipuri |
| Kuollut | 28. kesäkuuta 2002 (69 vuotta) Helsinki |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1957–1962 |
| Tyylilajit | iskelmä |
| Soittimet | laulu |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Seija Karpiomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttivat vahvasti talvi- ja jatkosota, joiden vuoksi hän joutui kahdesti lähtemään evakkoon. Monien ikätoveriensa tavoin hän ehti olla myös sotalapsena Ruotsissa. Hänen innostuksensa musiikkiin alkoi varhain. 10-vuotiaana hän oli jo taitava huuliharpisti, ja hiukan myöhemmin instrumentiksi vaihtui kitara. Musiikkiharrastuksen ohella hän oli myös lahjakas piirtäjä. Ennen siirtymistään musiikkimaailmaan hän työskenteli kultasepänliikkeen myyjänä ja Hotelli Vaakunan pääkassana Helsingissä.[1]
Laulajanura alkoi solistina Helge Pahlmanin orkesterissa vuonna 1957 ja samana vuonna Karpiomaa voitti iskelmälaulukilpailut Helsingin työväentalolla. Voiton jälkeen laulaja sai kiinnityksen Scandian tuotantopäällikkönä uraansa aloitelleen Jaakko Salon orkesterin solistiksi Brita Koivusen ja Annikki Tähden rinnalle. Hän keikkaili viikonloppuisin mutta työskenteli edelleen arkisin myyjänä Forumin äänilevyliikkeessä. Karpiomaan liittyessä Scandian laulajakaartiin siihen kuuluivat muiden muassa Annikki Tähti ja Brita Koivunen, ja hieman myöhemmin mukaan tulivat myös Laila Kinnunen ja Vieno Kekkonen.[2]
Karpiomaan ensimmäinen single Delfiinipoika / Maruzzella levytettiin Scandialle vuonna 1957, ja se oli suuri menestys. Karpiomaan ja Olavi Virran versiot Delfiinipojasta vuorottelivat levytilaston ykköspaikalla keväällä 1958. Muita levytyksiä olivat Tango notturno (1958), Vanha musta (1960) ja Novgorodin ruusu (1961).[1][2]
Seija Karpiomaan ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä hän lauloi enemmänkin harrastuksekseen ja omaksi ilokseen. Hän ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimaista iskelmätähden uraa, eikä keikkailu pidemmän päälle jaksanut innostaa. Viimeiseksi levytykseksi jäi Kuutamolla, jonka George de Godzinsky sävelsi Tabe Slioorista kertovaan elokuvaan Se alkoi omenasta vuonna 1962. Karpiomaa oli myös itse mukana muutamassa elokuvassa vuosina 1959–1960.[3] Annikki Tähti arveli myöhemmin, että osasyynä Karpiomaan varhaiseen vetäytymiseen levylaulajan uralta oli musiikkipiireissä vielä 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella vallinnut väheksyvä suhtautuminen naissolisteihin, mikä näkyi muun muassa levytyskappaleiden valinnassa.[2]
Seija Karpiomaan elämää alkoi 1990-luvun lopulla varjostaa vakava sairaus, joka osoittautui munuaissyöväksi. Viimeiset kolme vuotta hän oli pysyvässä sairaalahoidossa, ja hän menehtyi vajaata viikkoa ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
