Savolaisten asutusliike
keskiaikainen muuttoliike / From Wikipedia, the free encyclopedia
Savolaisten asutusliike oli muuttoliike, joka kohdistui aiemmin harvaan asutuille tai asumattomille alueille suuressa osassa Suomea. Muuttoliike alkoi 1300-luvulla, saavutti huippukautensa 1500-luvulla, jolloin myös kruunu otti sen suojelukseensa, ja päättyi lopulta 1600-luvun lopussa. Savolaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja metsästystä, joten heidän elinkeinonsa vaativat paljon maata. Kaskiviljely myös edellytti liikkuvaa elämäntapaa. Niinpä savolaiset muuttivat alueille, jotka olivat aiemmin olleet pohjalaisten, hämäläisten ja satakuntalaisten erämaina. Nämä itse olivat jo vakiinnuttaneet tai vakiinnuttamassa pääelinkeinoikseen peltoviljelyn ja karjanhoidon, joten heillä ei ollut samanlaista tarvetta tai mahdollisuutta muuttaa erämaihin.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542 erämaat kruunun omaisuudeksi ja antoi luvan niiden uudisraivaukseen ja asuttamiseen. Taustalla oli uusien verotulojen tarve ja myös Ruotsin vaikutusvallan levittäminen. Savolaiset asuttivat sellaisiakin alueita, jotka virallisesti kuuluivat Venäjälle, mikä johti rajakahakoihin ja kahteen sotaan. Suuri Venäjän sota vuosina 1555–1557 päättyi ratkaisemattomana, mutta vuosina 1570–1595 käydyn pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan päätteeksi Ruotsi ja Venäjä sopivat Täyssinän rauhassa, että Pohjois-Savo ja alue Jäämerelle asti kuuluivat Ruotsille.
Savolaiset perustivat uudistiloja Savoon, Pohjanmaan, Hämeen ja Satakunnan erämaihin (näihin kuuluivat Kainuu, Pirkanmaa ja Keski-Suomi) sekä Pohjois-Karjalaan, Inkeriin, Lappiin ja Keski-Ruotsiin (metsäsuomalaiset). Keski-Ruotsista heitä päätyi myös Uuteen Ruotsiin, nykyisen Philadelphian seudulle, ensimmäisten eurooppalaisten joukossa. Savolaisten asutusliikkeen myötä muun muassa Kainuu sai ensimmäisen vakituisen talonpoikaisasutuksensa.