Santiago Ramón y Cajal
espanjalainen neurologi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Santiago Ramón y Cajal (1. toukokuuta 1852 Petilla de Aragón, Espanja – 17. lokakuuta 1934 Madrid, Espanja[1]) oli espanjalainen patologi, histologi ja neurotieteilijä, joka sai 1906 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon hermoston rakenteen tutkimisesta. Häntä pidetään ”nykyaikaisen neuroanatomian isänä”, sillä hän löysi neuronin hermoston perusyksikkönä. Ramón y Cajal toimi urallaan professorina Espanjan yliopistoissa ja julkaisi useita kirjoja. Taiteesta kiinnostuneena hän kuvitti teoksensa, joiden kuvia on käytetty hyväksi useita vuosikymmeniä.
Pikafaktoja Henkilötiedot, Koulutus ja ura ...
Santiago Ramón y Cajal | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. toukokuuta 1852 Petilla de Aragón, Espanja |
Kuollut | 17. lokakuuta 1934 (82 vuotta) Madrid, Espanja |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Zaragozan yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Aureliano Maestre de San Juan |
Instituutti |
Valencian yliopisto Barcelonan yliopisto Madridin yliopisto |
Oppilaat | Josep Pujol i Capsada, Fernando de Castro Rodríguez, Nicolás Achúcarro, Luis Sagaz Zubelzu ja Jorge Francisco Tello |
Tutkimusalue | neurotiede |
Tunnetut työt | hermoston tutkiminen |
Palkinnot | Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (1906) |
Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Sulje