saamelaisten kulttuuri - saamen kielellä ja muilla kielillä From Wikipedia, the free encyclopedia
Saamelainen kulttuuri sisältää saamelaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin. Luonto on ollut saamelaisille aina aineellisen ja henkisen kulttuurin lähtökohta ja erityisluonne. Saamelaiskulttuurissa on sisäisiä eroavaisuuksia, jotka johtuvat saamelaisten asuinalueen eri seutujen luonnonmaisemien eroista.[1]
Saamelaiskulttuurin peruspiirteet alkoivat muodostua 1300-luvulla.[2] Saamelaiskulttuuri on kokenut renessanssin 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin alkoivat muotoutua uudenlainen saamelaisten politiikka, tiedotusvälineet ja taide. Saamelaisuutta alettiin kehittää 1970-luvulla uuteen suuntaan, jossa vanhat perinteet yhdistyvät uuden ajan vaikutteisiin ja näkemyksiin.[1] 1970-luvun tapahtumia kutsutaan saamelaisten kansalliseksi heräämiseksi.[3]
Osana saamelaisten kansallisen heräämisen ansioista kuuluu muun muassa saamenkielten saaminen alkuopetuskieleksi saamelaisalueella. Esimerkiksi Inarin kunnassa alkuopetusta annetaan suomen lisäksi pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä. Ylioppilaskirjoituksissa voidaan kirjoittaa pohjois- ja inarinsaame paitsi vieraana myös äidinkielenä[4]. Inarinsaamen ja koltansaamen opetuksessa kangertaa rahoituksen puute.[5]
Saamelaisista kansallisista tunnuksista näkyvin on saamenpuku. Se on alkuperältään kansanpuku, jonka käyttö ei ole missään historian vaiheessa katkennut. Nykyisin saamelaispuku on muuttumassa käyttöpuvusta juhlapuvuksi. Suomessa puvusta on käytössä viisi päämallia: Enontekiön, Inarin, Tenon, Vuotson ja kolttien puku[6]. Norjassa ja Ruotsissa saamenpukua käyttävät vain saamelaiset. Suomessa myös muut kuin saamelaiset ovat käyttäneet pukuja tai niiden jäljitelmiä matkailuun liittyvässä liiketoiminnassa, mitä on arvosteltu.[7][8]
Saamelainen keittiö on perustunut ennen kaikkea poronhoitoon ja kalastukseen sekä marjojen keräilyyn.[9] Menneinä aikoina myös poron sisäelimiä käytettiin ruoanlaitossa ja puhdistettuja suolia käytettiin makkaroiden valmistuksessa. Poron lihaa ja kalaa on säilötty kuivaamalla tai suolaamalla.[10]
Perinteiseen saamelaiseen musiikkiin kuuluu joiku-laulanta. Saamelaisia nykymuusikoita ja yhtyeitä ovat muun muassa Adjágas, Amoc, Niiles-Jouni Aikio, Angelit, Mari Boine, Sofia Jannok, Jiella, Wimme Saari, Tiina Sanila, SomBy, Transjoik, Niko Valkeapää, Nils-Aslak Valkeapää ja Vilddas. Vuodesta 1990 alkaen on järjestetty vuosittain laulu- ja joikukilpailu Sámi Grand Prix.
Saamelaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Suomesta Marjut Aikio, Matti Aikio, Rauna Paadar-Leivo ja Kirsti Paltto.[11] Kirsti Palton Voijaa minun poroni (1987) oli vuonna 1986 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Nils-Aslak Valkeapään teos Aurinko, isäni (1988) sai Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.[12]
Saamelainen elokuva nousi vuonna 1987, kun norjalainen Nils Gaup ohjasi elokuvan Tiennäyttäjä[8]. Tiennäyttäjän jälkeen on ilmestynyt vain yksi saamenkielinen täyspitkä elokuva: Paul-Anders Simman elokuva Sagojogan ministeri (1997).[13]
Alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvajuhla järjestetään Inarissa ja järjestäjinä on useita saamelaiskulttuuriin liittyviä tahoja, kuten Saamelaistaiteen tuki -yhdistys.
Saamelaisuutta on käsitelty myös esimerkiksi elokuvassa Skierri – vaivaiskoivujen maa.
Suomessa Yleisradion radiokanaviin kuuluu Yle Sámi Radio. Ylellä on television puolella esitetty saamenkielistä viihde- ja komediasarjaa Märät säpikkäät vuosina 2012-2013[14]. Pohjoissaamenkielistä Ođđasat-uutisohjelmaa esitetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuodesta 2013 lähtien Ylellä on ollut myös omat saamenkieliset Yle Ođđasat -televisiouutiset.[15]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
