![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/be/SSM-N-8_Regulus_cruise_missile_on_USS_Toledo_%2528CA-133%2529_in_1958.jpg/640px-SSM-N-8_Regulus_cruise_missile_on_USS_Toledo_%2528CA-133%2529_in_1958.jpg&w=640&q=50)
SSM-N-8 Regulus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Chance Vought SSM-N-8 Regulus I on yhdysvaltalainen, ydinkärjellä varustettu taktinen laivaston risteilyohjus. Sen kehitystyö alkoi vuonna 1947.[1] Ohjuksen ensilento oli 1951. Asetyyppi oli käytössä Yhdysvaltain laivastossa vuosina 1955–1964. Ohjuksen lyhykäinen kantama (900 km) ja matala, alisooninen lentonopeus (950 km/h) eivät olleet USN:n kannalta haittaavia tekijöitä omalla aikakaudellaan. Regulus I-ohjuksia oli palveluskäytössä arviolta 500 yksilöä. Niihin voitiin liittää joko fissiopommi (W5) tai lämpöydinpommi (W27) taistelukärjeksi.[2]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/be/SSM-N-8_Regulus_cruise_missile_on_USS_Toledo_%28CA-133%29_in_1958.jpg/640px-SSM-N-8_Regulus_cruise_missile_on_USS_Toledo_%28CA-133%29_in_1958.jpg)
Tätä nimenomaista asetyyppiä hyödynsi Yhdysvaltain laivastossa kaikkiaan 4 raskasta risteilijää, 5 sukellusvenettä sekä 10 lentotukialusta, eli 19 laivaston sota-alusta.[3] Ohjustyyppi oli käytössä Kuuban kriisin aikaan.
Ohjuksen lähetti matkaan 2 kappaletta booster-raketteja, jonka jälkeen matkamoottori alkoi toimia. Regulus I:n ajomoottori oli 20 kN työntövoiman omaava Allison J33-A14 -suihkumoottori. Regulus-ohjuksesta kehitettiin hypersooninen eli yli äänen nopeudella toimiva SSM-N-9 Regulus II -tyyppi, muttei se kerinnyt saavuttaa mainittavaa palvelusuraa.[4] Pitkän kantaman (yli 1 000 mpk) ballistinen ohjus Polaris syrjäytti sen melkoisen nopeasti.
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/10/USS_Los_Angeles_%28CA-135%29_firing_a_Regulus_I_missile_on_7_August_1957_%28NH_97391%29.jpg/640px-USS_Los_Angeles_%28CA-135%29_firing_a_Regulus_I_missile_on_7_August_1957_%28NH_97391%29.jpg)