Rooman ja Kiinan väliset yhteydet
From Wikipedia, the free encyclopedia
Rooman valtakunnan ja Kiinan väliset yhteydet olivat pääasiassa epäsuoria koko sen ajan, jonka Rooman valtakunta ja sen seuraajavaltio Bysantti eli Itä-Rooma olivat olemassa. Rooma ja Han-dynastian Kiina sijaitsivat Euraasian mantereen vastakkaisilla laidoilla, mutta niiden rajat lähestyivät toisiaan sitä mukaa, kun Rooma valloitti yhä laajempia alueita Lähi-idästä ja Kiina laajensi alueitaan Keski-Aasiassa. Niiden välisellä alueella oli kuitenkin voimakkaita valtakuntia kuten Parthia ja Kušana-valtakunta, jotka pitivät Rooman ja Kiinan pysyvästi siinä määrin erillään toisistaan, että roomalaisilla ja kiinalaisilla oli vain niukasti tietoa toisistaan.
Vain harvoista suorista yhteyksistä on säilynyt tietoa. Vuonna 97 Han-kiinalainen kenraali Ban Chao yritti lähettää lähettiläänsä Gan Yingin Roomaan, mutta Parthian viranomaiset saivat Ganin luopumaan yrityksistään jatkaa matkaansa Persianlahden länsipuolelle.[1][2] Vanhat kiinalaiset historioitsijat kertovat muutamista tapauksista, joiden on väitetty olleen roomalaisten lähetystöjen käyntejä Kiinassa. Varhaisin, josta on säilynyt maininta, on todennäköisesti joko Rooman keisari Antoninus Piuksen tai hänen ottopoikansa Marcus Aureliuksen lähetystö, joka saapui Kiinaan vuonna 166.[3][4] Toisten on mainittu saapuneen vuosina 226 ja 284, minkä jälkeen ensimmäinen Bysantin lähetystö saapui pitkän tauon jälkeen vuonna 643.[5]
Rooma ja Kiina kävivät epäsuorasti kauppaa keskenään useiden välikäsien kautta. Maateitse Silkkitietä pitkin sekä meritse kuljetettiin kiinalaista silkkiä, roomalaista lasia ja korkealuokkaisia vaatteita.[6] Roomalaisia rahoja ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen on löydetty Kiinasta samoin kuin Maximianuksen raha, ja Vietnamista on löydetty Maximianuksen aikainen raha sekä Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen aikaisia mitaleja samalta alueelta, jossa roomalaiset kiinalaisten lähteiden mukaan ensin nousivat maihin. Roomalaisia lasi- ja hopeaesineitä on löydetty Kiinan Han-dynastian aikaisilta arkeologisilta löytöpaikoilta. Japanistakin on löydetty roomalaisia rahoja ja lasiesineitä.
Antiikin lähteissä esiintyviä mainintoja Kiinasta on usein vaikea tunnistaa, koska latinalaisen maantieteellisen termin Seres merkitys vaihteli ja sillä saatettiin tarkoittaa useita Aasian kansoja Intiasta Keski-Aasian kautta Kiinaan ulottuvalla alueella.[7] Kiinalaisissa aikakirjoissa Rooman valtakunta tuli tunnetuksi nimellä Daqin eli ”Suuri Qin”, sillä ilmeisesti sitä pidettiin jonkinlaisena Kiinan vastineena maailman toisella laidalla.[8] Edwin G. Pulleyblankin mukaan on korostettava sitä, että kiinalaisten käsitys Daqinista sekaantui heidän vanhoihin myytteihinsä kaukaisesta lännestä.[4] Kiinalaisissa lähteissä Daqin kuitenkin yhdistetään myös Fuliniin (拂菻), jonka tutkijat kuten Friedrich Hirth ovat selittäneet tarkoittavan Bysantin valtakuntaa.[9][10] Kiinalaisissa lähteissä kuvataan useita Fulinin lähetystöjä, jotka saapuivat Kiinaan Tang-dynastian aikana, ja niissä mainitaan myös Muawija I:n vuosina 674–678 suorittama Konstantinopolin piiritys.
Roomalaisaikaiset maantieteilijät kuten Ptolemaios tunsivat kutakuinkin Intian valtameren itärannikkoaan myöten ja sen lähellä olevat alueet kuten Malakan niemimaan ja sen toiselta puoleltakin Siaminlahden ja Etelä-Kiinan meren. Ptolemaioksen Cattigara oli todennäköisimmin Óc Eo Vietnamissa, josta on löydetty Antoninusten aikaisia roomalaisia esineitä. Muinaiset kiinalaiset maantieteilijät tunsivat yleisesti ottaen Keski-Aasian ja Rooman itäiset provinssit. Bysanttilainen historioitsija Theofylaktos Simokattes kirjoitti 600-luvulla Sui-dynastian samaan aikaan suorittamasta Pohjois-ja Etelä-Kiinan yhdistämisestä, jota hän piti kahden eri valtakunnan välisenä sotana. Tämä kuvastaa Sui Wendin (noin 581–604) suorittamaa Chen-valtakunnan valtausta yhtä hyvin kuin nimet Kathay ja Manzi, joita eurooppalaiset käyttivät Pohjois- ja Etelä-Kiinasta eteläisen Song-dynastian ja mongolien Yuan-dynastian aikana.