Robin Herd
From Wikipedia, the free encyclopedia
Robin Herd CBE (23. maaliskuuta 1939 – 5. kesäkuuta 2019)[1] oli brittiläinen insinööri, autonsuunnittelija ja liikemies.[2][3]
Herd kieltäytyi nuoruudessaan mahdollisuudesta pelata Worcestershiren krikettijoukkueessa ja päätyi opiskelemaan St. Peter's Collegeen, josta valmistui hyvin arvosanoin fysiikan ja tekniikan opintolinjalta.[4] Hän liittyi RAE:hen vuonna 1961, jossa työskenteli numeerisen virtausdynamiikan osastolla Concorden yliäänikoneprojektissa.[4]
McLaren palkkasi Herdin Formula 1 -autonsuunnitteluosastolleen vuonna 1965.[3][4] Ensimmäiset McLarenin autot M2A ja M2B Herd suunnitteli käyttämällä rungon valmistusmateriaalina laminaattia muistuttavaa malliittia (engl. mallite), puuta ja alumiinia.[2] Hän suunnitteli tallille myös M4B:n, M5A ja M7 sekä Can-Am -sarjassa menestyneen McLaren M6A -kilpa-auton.[4] Vuonna 1968 hän siirtyi Cosworthille, jossa suunnitteli nelivetoisen F1-auton, joka ei koskaan kilpaillut.[3] Vuonna 1969 hän siirtyi Frank Williamsin talliin, jossa sai tehtäväkseen muokata Williamsin hankkimaa Brabham BT26 -autoa Ford Cosworth-moottorille sopivammaksi ja jolla Piers Courage pystyisi kilpailemaan F1-sarjassa.[3]
Vuonna 1969 Herd perusti March Engineering -kilpatallin yhdessä Max Mosleyn, Alan Reesin ja Graham Coakerin kanssa (tallin nimi muodostui perustajien alkukirjaimista Mosley, Alan Rees, Coaker ja Herd).[2][4] Talli kilpaili F1-sarjassa vuosien 1970–1992 välisenä aikana, jossa se voitti kolme osakilpailua ja ajoi viisi paalupaikkaa.[5][6][7][8][9][10][11][12] Talli menestyi myös Formula 2:issa ja Indycarissa, joista viimeisenä mainitussa tallin autoilla voitettiin Indianapolis 500-kilpailu viidesti vuosina 1983–1987.[2][4][13][14][15][16][17] Herd myi Marchin japanilaisyritys Leyton Houselle vuonna 1989, osti Oxfordin jalkapallojoukkueen 1990–luvulla ja työskenteli energiantuotantoyrityksessä.[1][4]