yhdysvaltalainen meritutkija ja arkeologi From Wikipedia, the free encyclopedia
Robert Ballard (s. 30. kesäkuuta 1942) on yhdysvaltalainen merentutkija, meriarkeologi ja entinen Yhdysvaltain merivoimien komentaja. Hän on tullut tunnetuksi lukuisista hylkylöydöistään, joista merkittävimpiä ovat Titanicin ja Bismarckin hylyt.[1] Oppiarvoltaan hän on tekniikan tohtori.
| Robert Ballard | |
|---|---|
 Robert Ballard TED-konferenssissa vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert Duane Ballard |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1942 Wichita, Kansas, Yhdysvallat |
| Ammatti | merentutkija, meriarkeologi |
Ballard kasvoi Kaliforniassa. Hän opiskeli geologiaa, geofysiikkaa ja kemiaa. Hän oli puolustusvoimien palveluksessa vuosina 1965–2004, aluksi maavoimissa ja myöhemmin merivoimissa, mutta oli suurimman osan ajasta reservissä tai suorittamassa erikoistehtäviä. Vuonna 2004 hänestä tuli Rhode Islandin yliopiston meritieteen professori.[2]
Ballard kasvoi Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa Kalifornian San Diegossa. Hänen kiinnostuksensa merenalaiseen maailmaan kehittyi meren lähellä elämisen ja novellin Twenty Thousand Leagues Under the Sea lukemisen myötä,[3] ja batyskafi Trieste sai hänet kiinnostumaan tutkimusmatkailusta.
Vuonna 1962 Ballard sai osa-aikatöitä North American Aviationilta yrityksen ohjusohjelman parissa työskentelevän insinööri-isänsä avulla. Ballard puolestaan auttoi rakentamaan pienoissukellusvene Alvinia Woods Hole Oceanographic Institutionille.
1965 Ballard valmistui Kalifornian yliopistosta kemian ja geologian ylioppilaaksi. Hän myös suoritti opiskelujensa aikana Yhdysvaltain armeijan ROTC-ohjelman, mikä antoi hänelle valmiuden toimia upseerin tehtävissä sotilastiedustelussa. Seuraavana vuonna Ballard valmistui Havaijin yliopiston geofysiikan laitokselta luonnontieteiden maisteriksi. Hän koulutti opintojensa aikana pyöriäisiä ja valaita. Valmistumisensa jälkeen hän palasi töihin North American Aviationille.
Ballard opiskeli Etelä-Kalifornian yliopistossa merigeologiaa filosofian tohtorin tutkintoa varten, kun hänet 1967 kutsuttiin palvelukseen. Ballardin pyynnöstä hänet siirrettiin maavoimista laivastoon, jossa hän toimi meritieteilijänä. Hän toimi yhteyshenkilönä Office of Naval Researchin ja Woods Hole Oceanographic Institutionin välillä.
Reserviin siirryttyään vuonna 1970 Ballard jatkoi työtään Woods Holessa suostutellen järjestöjä ja tiedemiehiä rahoittamaan ja käyttämään Alvinia merenalaisissa tutkimuksissa. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui merigeologian ja geofysiikan tohtoriksi Rhode Islandin yliopistosta.
Ballard pyysi vuonna 1982 Yhdysvaltain laivastolta rahoitusta Titanicin etsimistä varten. Laivasto suostui rahoittamaan retken sillä ehdolla, että Ballard etsisi ensin Yhdysvaltain 1960-luvulla uponneet ydinkäyttöiset hyökkäyssukellusveneet, USS Scorpionin ja USS Thresherin, ja selvittäisi, missä kunnossa niiden ydinreaktorit olivat pitkän upotusajan jälkeen ja vaikuttiko radioaktiivisuus ympäristöön.[4] Ballard oli kehittänyt Titanicin hylyn etsintöjä varten Argon, vedenalaisen videokelkan, ja laivasto uskoi, että sen avulla sukellusveneet löytyisivät todennäköisimmin. Ballard asetettiin laivaston väliaikaiseen palvelukseen ja hän oli vastuussa sukellusveneiden etsinnöistä ja tutkimisesta. Thresher löytyi vuonna 1984 ja Scorpion hieman sen jälkeen.[4]
Kesällä 1985 Ballard oli ranskalaisella tutkimusaluksella Le Suroît'lla, joka käytti SAR-tutkaa käyttävää viistokaikuluotainta apuna Titanicin hylkyä etsiessään. Kun aluksen käskettiin palata Ranskaan, Ballard vaihtoi Woods Hole Oceanographic Institutionin omistamaan R/V Knorr -alukseen. Knorr saapui Titanicin uppoamisalueelle 22. elokuuta 1985[5] ja etsinnät, joille heillä oli hupenevien määrärahojen takia vain 12 päivää aikaa, saatettiin viimein aloittaa.[4]
Myös Titanicin etsintöihin käytettiin Argoa. Ballard ja hänen tiiminsä olivat sukellusveneitä etsiessään huomanneet, että veneet olivat räjähtäneet kovan paineen takia, minkä vuoksi merenpohja oli peittynyt jätteellä.[6] Jätevanaa seuraamalla he pääsivät helposti sukellusveneiden jäljille. Ballard tiesi jo, että Titanic oli myös räjähtänyt paineen vuoksi, joten senkin luokse täytyisi johtaa vastaavanlainen jätevana. Sitä tietoa apuna käyttämällä Ballard ja tiimi etsivät Argon avulla jätevanaa.[6] He vuorottelivat Argon kolme kilometriä syvemmällä kuvaaman materiaalin seuraamisessa.
Aikaisin aamulla 1. syyskuuta 1985 tiimiläiset huomasivat jotain poikkeavaa muuten sileässä merenpohjassa. Aluksi jäljet muistuttivat pieniä kraattereita, jonka jälkeen kuvissa näkyi jo roskia. Loput ryhmästä herätettiin ja lopulta ryhmäläiset löysivät myös laivan boilerin ja sen jälkeen hylyn. Titanic oli löytynyt.
Ballardin ryhmä tutki Titanicin ulko-osat ja pani merkille, missä kunnossa se oli. He huomasivat, että hylky oli haljennut kahtia ja peräsin oli paljon huonommassa kunnossa kuin keula. Aikaa tutkimuksille ei ollut paljoa, koska Knorr piti luovuttaa muihin tieteellisiin tarkoituksiin, mutta Ballardin maine oli nyt varmistettu. Hän kaavaili alun perin pitävänsä hylyn tarkan sijainnin salaisuutena, jotta kukaan ei voisi viedä hylystä esineistöä. Ballard vertasi aluetta hautausmaahan eikä tahtonut sitä häpäistävän hylkyä hyödyntämällä.
Ballard ja hänen ryhmänsä palasivat paikalle 12. heinäkuuta 1986 tekemään hylystä yksityiskohtaista tutkimusta. Tällä kertaa hän toi mukanaan toisenlaisia kuvaamislaitteita - Alvinin ja pienen ROV-laitteen, Jason Juniorin, joka mahtui kulkemaan pienistäkin aukoista ja pääsi sillä tavoin kuvaamaan myös laivan sisäosia. Ensimmäisellä kuvauskerralla ryhmäläiset kohtasivat teknisiä ongelmia, mutta seuraavat kuvaussessiot onnistuivat paljon paremmin ja niiden tuloksena saatiin yksityiskohtaisia valokuvia hylyn kunnosta.
Vuonna 1988 Ballard löysi noin 800 metrin syvyydestä roomalaisen kauppalaivan jäännöksiä kartoittamalla meren pohjaa Välimerellä Skerkin matalikolla, joka sijaitsee Sisilian länsipuolella. Skerkin matalikko on Rooman ja Karthagon välisellä reitillä. Seuraavana vuonna hän palasi mukana kehittyneempi kamerareki Medea ja kauko-ohjattava sukellusvene Jason. Medean avulla pystyttiin kartoittamaan hylkyromukentän laajuus ja toteamaan alus roomalaiseksi kauppalaivaksi. Sukellusvene Jasonia käytettiin amforoiden nostoon. Löydetyn roomalaisen öljylampun perusteella aluksen ajoitus tarkentui noin vuoteen 300-luvulle j.K.r. Tarkin uppoamisen ajoitus oli yhden amforan pohjalta löydetty kolikko vuodelta 355. Pieni pala runkoa saatiin talteen ja siinä havaittiin tyypillinen tappiliitostekniikka. Ajankohdan laivanrakennustavan mukaan aluksen laipat oli tehty ensin ja vasta sitten lisätty kaaret ja poikkituet. Puupinnat oli suojattua lyijyllä. Aluksen pituus oli noin 30 metriä ja vetoisuus 100-200 tonnia. Vuonna 1997 Ballard ryhmineen palasi paikalle ja tutki sitä vielä maailman pienimmällä ydinkäyttöisellä sukellusveneellä, joka tunnetaan koodilla NR-1.[7]
Vuonna 1989 Ballard sai eteensä valtavan tehtävän, kun hän alkoi ryhmänsä kanssa etsiä saksalaista taistelualus Bismarckia. Heidän oli tarkoitus myös selvittää, olivatko laivan upottaneet britit vai laivan oma miehistö. Tehtävä oli vaikea, koska vesi oli Bismarckin uppoamisalueella 1 200 metriä syvempää kuin Titanicin uppoamispaikalla. Sen lisäksi kolme viikkoa retken alkamisesta Ballardin 21-vuotias Todd-poika, joka oli myös auttanut häntä etsinnöissä, kuoli auto-onnettomuudessa. Laivan hyvin säilynyt hylky löytyi kuitenkin 8. kesäkuuta 1989.[8]
Vuonna 1992 Ballard kävi ryhmänsä kanssa monien Tyynellämerellä uponneiden, toisen maailmansodan aikaisten hylkyjen uppoamispaikoilla, ja löysi sillä tavoin IJN Kirishiman.[9] Hänen kirjansa The Lost Ships of Guadalcanal esittelee lukuisia Ironbottom Soundiin, joka on Salomonsaarilla sijaitseva salmi, uponneiden alusten kuvia ja sijainteja.
1993 Ballard tutki RMS Lusitanian hylkyä Irlannin rannikon lähellä. Siihen oli osunut torpedo, jota oli seurannut vielä toinen räjähdys. Kuninkaallinen laivasto oli laukaissut hylkyyn syvyyspommin vuosia uppoamisen jälkeen, mikä vaikeutti Ballardin tutkimuksia. Hän sai selville, että lämminvesivaraajat olivat yhä kiinni hylyssä ja päätteli, että hiilipöly oli ehkä aiheuttanut toisen räjähdyksen. Ballardin teoriaa on epäilty, koska hän ei ottanut huomioon, että kylmä merivesi oli ehkä voinut päästä kontaktiin laivan höyrygeneraattorin kuuman veden kanssa.
19. toukokuuta 1998 Ballard Löysi Midwayn taistelun aikana uponneen USS Yorktownin hylyn. Hylky löytyi viisi kilometriä maanpinnan alapuolelta ja se kuvattiin. Löytöhetkellä hylky oli pystysuorassa ja erinomaisessa kunnossa siitäkin huolimatta, että se oli ollut jo 56 vuotta merenpohjassa.[10]
2002 National Geographic Society ja Ballard löysivät Salomonsaarilta torpedoputken ja hylyn, joka muistutti kapteeni John F. Kennedyn ohjaamaa, japanilaisten vuonna 1943 upottamaa PT-109:ä. U.S. Marine Forensics Panelin ase- ja räjähdeasiantuntija Dale Ridder tunnisti hylyn PT-109:ksi.[11] Ballard piti löytöön liittyen puheen John F. Kennedy Libraryssa vuonna 2005, ja National Geographic julkaisi tutkimuksista televisio-ohjelman nimeltä The Search for Kennedy's PT 109. Löydöstä julkaistiin myös kirja ja DVD.
Ballard perusti 1990-luvulla Institute for Explorationin, joka erikoistuu syvänmerenarkeologiaan ja -geologiaan. Se yhdistyi vuonna 1999 Connecticutin Mysticissä sijaitsevan Mystic Aquariumin kanssa. Vuonna 2012 Mystic Aquariumiin avattiin Ocean Exploration Center, jossa on esillä karttoja, tilastoja ja malleja Ballardin Mustanmeren- ja Titanicin tutkimusmatkoilta.
Vuonna 2003 Ballard käynnisti Rhode Islandin yliopiston meritieteiden tutkijakoulussa meritiedettä, -tekniikkaa ja -historiaa, antropologiaa ja arkeologiaa yhdistelevän tutkimusohjelman nimeltään Center for Ocean Exploration and Archaeological Oceanography.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
