journalisti, joka työskentelee sota-alueella From Wikipedia, the free encyclopedia
Sotakirjeenvaihtaja on journalisti, joka tekee työtään sotaa käyvissä valtioissa sekä niiden sotatoimialueilla. Sotakirjeenvaihtaja välittää sodankäyntiä koskevia uutisia artikkelein, filmein ja valokuvin. Sitä pidetään journalistiammattikunnan vaarallisimpana ammattina.
Jotkut sodasta kertovat henkilöt eivät ole toimittajia, vaan tiedottajia jonkin sodan osapuolen palveluksessa, usein tiedotuskomppanian. Heitä ei välttämättä kutsuta sotakirjeenvaihtajiksi, vaan rintamakirjeenvaihtajiksi, koska asemansa vuoksi he pääsevät ja joutuvat olemaan myös etulinjassa. Nimitys kirjeenvaihtaja liittyy aikaan, jolloin tieto välittyi pääasiassa kirjeinä ja erittäin vähäisessä määrin Krimin sodasta alkaen sähköttämällä. Myöhemmin ammattikuntaa on kutsuttu sotareporttereiksi, jolloin nimitys ei enää viittaa tiedonsiirtotapaan tai siirrettävään tiedon muotoon vaan voi käsittää piirroksien lisäksi myös valokuvia ja elokuvavälähdyksiä, myöhemmin videopätkiä.
Sotakirjeenvaihtajan paikalliset olot tuntevaa apulaista kutsutaan toimittajaslangissa fikseriksi.[1]
Kaikki konfliktit eivät saa tasa-arvoista huomiota. Yleensä länsimaissa käydyt ja länsimaiden käymät sodat ovat arvokkaampia maailmanlaajuisina uutisaiheina, kuin esimerkiksi kehitysmaiden keskinäiset konfliktit.
Nykyaikaisten sotakirjeenvaihtajien esi-isänä pidetään hollantilaista 1600-luvulla elänyttä Willem van de Veldeä, joka palkattiin tekemään piirustuksia merisotaharjoituksista laivastoaan kehittävää Hollannin amiraliteettia varten. Van de Velden käyttöön annettiin pieni yksimastoinen purjevene, jonka kannelta hän seurasi manööverejä. Pelkkien harjoitusten seuraaminen ja tallentaminen ei riittänyt, sillä van de Velde osallistui tarkkailijana myös hollantilaisten ja brittiläisten laivastojen käymään neljän päivän taisteluun. Van de Velde teki tapahtumasta paikan päällä useita nopeita, mutta tarkkoja luonnoksia.[2] Luonnoksista hän teki myöhemmin suurempia maalauksia, joita on arvostettu myös niiden yksityiskohtaisen tietoarvon vuoksi. Van de Velden samanniminen poika, Willem van de Velde nuorempi seurasi isänsä jalanjälkiä merimaalarina matkustaen usein laivasto-osastojen mukana.[3]
Sanoma- ja viikkolehtien kehitys ja yleistyminen edisti ammattikunnan kasvua. Yksi varhaisimmista sotakirjeenvaihtajista oli Henry Crabb Robinson, joka kirjoitti Napoleonin sodista Lontoossa ilmestyvään The Times -lehteen. Yhdysvaltain ensimmäisenä sotakirjeenvaihtajana pidetään Isaiah Thomasia, joka raportoi Yhdysvaltain vapaussodan alkutapahtumista itse painamassaan ja julkaisemassaan sanomalehdessä Massachusetts Spy.[4]
Sotabloggarit olivat tärkeässä osassa välittämässä tietoa Venäjän sodasta Ukrainassa. Heitä nimitettiin venäjäksi nimellä vojenkor (ven. военкор, sanoista военный корреспондент, "sotakirjeenvaihtaja"). Suomeksi media käyttää etupäässä "sotabloggari"-termiä.
Venäjällä oli sekä virallisia asevoimien tiedottajia ja television ja muun median toimittajia. Tyypillistä "sotabloggarit" oli, että he perustivat Telegram-kanavan ja alkoivat postata rintaman tilanteesta someen. Heillä ei ole yhteyksiä mediaan tai työnantajaa. Heillä oli yhteyksiä komppanioiden ja rykmenttien tasolle ja etulinjaan, josta he saivat tietoja. Jotkut olivat rintamayksikköjen mukana tai taistelivat niissä. Usein he arvostelivat voimakkaasti sodanjohtoa jopa alatyylisin termein. Tämä ns. "juoksuhautojen totuus" ei ollut usein ollut yhtenevä kenraalien sanomisten kanssa. Monet levittyvät huhuja ja suoranaisia keksittyjä juttuja. Usein sotabloggaajat tekivät yhteistyötä ja ristiinpromootiota toistensa kanssa. Jotkut bloggasivat vuosia pienelle yleisölle ja heidän tunnettavuutensa nousi vasta Venäjän-Ukrainan sodan alettua.[5][6]
Sotabloggarit olivat pelkästään venäläinen ilmiö, sillä Ukrainassa oli voimassa tiukka sotasensuuri.[7] Kesällä 2023 ennen vastahyökkäyksensä alkua Ukraina kielsi kokonaan tiedonvälityksen eturintamasta.[8]
Jotain kuuluisia sotabloggaajia olivat venäläinen upseeri ja nationalisti Igor Strelkov, joka taisteli jo huhtikuusta 2014 asti Ukrainassa ja pitää omana ansionaan Donbassin sodan aloittamista ja Ukrainan hajottamista.[9]
Ukrainassa syntynyt, Venäjän puolella tasitellut Vladlen Tatarski tuli kuuluisaksi Kremlin salissa kuvaamastaan videosta, jossa hän uhosi Ukrainaa vastaan.
WarGonzo eli Semjon Pegov raportoi jo 2020 Vuoristo-Karabahista ja Azerbaidžan nosti häntä vastaan syytteitä.[10] Sittemmin hänet pidätettiin Moldovassa.[11] Lokakuussa 2022 Pegov haavoittui lähellä Donetskia sirotemiinasta.[12] Hänellä on 1,2 miljoonaa seuraajaa Telegramissa.[6]
Boris Rožin eli Colonel Cassad on kerännyt 800 000 seuraajaa.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
