Ratkaisukeskeinen psykoterapia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Ratkaisukeskeinen psykoterapia on asiakaskeskeinen, tavoitteellinen, tulevaisuussuuntautunut, vuorovaikutuksellinen ja voimavarakeskeinen psykoterapian muoto.[1] Siinä etsitään ratkaisuja elämän pulmatilanteisiin luottamuksellisessa yhteistyösuhteessa asiakkaan ja psykoterapeutin välillä. Terapiassa muodostetaan mielikuva siitä, miten asiat ovat kun ne ovat hyvin. Terapiassa suunnitellaan tarvittavia askelia ja asiakas ottaa niitä kohti tuota tavoitettaan. Näin käytetään hyväksi tulevaisuuden vetovoimaa.[2] Asiakkaiden omilla toiveilla, ideoilla ja tavoitteilla on suuri merkitys terapiassa.
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: mainosmainen |
Ratkaisukeskeisesti suuntautuneet psykoterapeutit keskittyvät tukemaan asiakasta jatkamaan elämäänsä eteenpäin sen sijaan, että – kuten useissa terapiamuodoissa – suuntautuisivat etsimään ongelmia ja syitä ongelmien taustalta. Ongelmien ei nähdä olevan tiiviissä ja selvässä syy-seuraussuhteessa. Olennaisena nähdään myönteinen tulevaisuusvisio ja tavoitteiden asettaminen. Ongelmia pyritään ratkomaan asiakkaiden kanssa yhteistyössä muun muassa etsimällä uusia ratkaisuja aiempien tuloksettomien ratkaisumallien tilalle.
Ratkaisukeskeisen psykoterapian vahvuuksiin luetaan se, että se soveltuu monenlaisiin tilanteisiin, erilaisille asiakasryhmille tai sitä voidaan toteuttaa erimuotoisesti. Ajallisesti se voi olla lyhyttä tai pidempikestoista. Pääsääntöisesti terapiat ovat lyhytterapiaa, kestävät tavallisimmin vain 1–10 kertaa. Yleinen käyntimäärä on 4–6 kertaa.[2] Myönteisenä, asiakkaita kunnioittavana ja taloudellisena terapiamuotona voimavara- ja ratkaisukeskeinen terapia on lisännyt suosiotaan.[3] Ratkaisukeskeinen lähestymisen viitekehyksellä voidaan työskennellä yksilöiden, parien, perheiden, ryhmien, työyhteisöjen tai jopa kokonaisten organisaatioiden kanssa. Lähestyminen soveltuu psykiatriaan, psykologiaan, sairaanhoitoon, sosiaalityöhön, lastensuojeluun, sielunhoitoon, kouluihin, neuvoloihin ja työpaikoille.