From Wikipedia, the free encyclopedia
Ranskan kirjallisuus on käsitteenä lähellä ranskankielistä kirjallisuutta, mutta ranskankieliseen kirjallisuuteen sisältyvät myös esimerkiksi Belgian, Kanadan, Senegalin ja Algerian ranskaksi kirjoitetun kirjallisuuden. Näiden käsitteiden raja on kuitenkin häilyvä.
Kirjallisuus on ollut vuosisatojen ajan keskeinen osa ranskalaista kulttuuria ja keskeisimpiä kansallisen ylpeyden aiheita. Maan kirjallisuus on yksi Euroopan vaikutusvaltaisimpia ja Ranskassa on useita kansainvälisesti arvostettuja kirjallisuuspalkintoja, kuten Ranskan akatemian jakama Grand Prix du Roman ja Goncourt-palkinto. Ranska on saanut tähän mennessä eniten Nobelin kirjallisuuspalkintoja maailman maista.
Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus on 1000-luvun alkuvuosisatoina syntynyttä eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli myös vertauskuvallisten eläintarinoiden eli faabelien perinne. Keskiajan merkittävin yksittäinen runoilijoista oli yksityiselämässään pahamaineinen François Villon. Eräs keskiaikainen proosakirjailija oli Geoffrey de Villehardouin.
Renessanssiajalla Ranskan kirjallisuus ei ollut vielä vaatimatonta Italiassa kukoistaneen kansankielisen kirjallisuuteen verrattuna. Aikakauden merkittäviä kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard.
1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan historian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière. Vähitellen ranskasta kehittyi Euroopan kirjallisuuden, diplomatian ja ylimystön lingua franca, minkä mukana ranskankielinen kirjallisuus vaikutti vahvasti koko mantereen kirjalliseen traditioon ja älylliseen keskusteluun. 1700-luvulla merkkittävimpiä kirjailijoita olivat valistusajan filosofit Voltaire ja Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot sekä kasvatusteorioistaan ja Tunnustuksistaan tunnettu Jean Jacques Rousseau.
Valistusajan jälkeen maiseeseen nousivat 1800-luvulla romantikot Victor Hugo ja George Sand, tummasävyiset runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Émile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien mestari Alexandre Dumas vanhempi.1900-luvun alussa mainetta saavuttivat erityisesti Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kirjoittanut Marcel Proust sekä surrealismin johtohahmot André Breton ja Jean Cocteau.
Toisen maailmansodan jälkeisen ajan keskisimpiä kirjailijoita olivat eksistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä feministä teoriaa kehittänyt Simone de Beauvoir. Lisäksi 60-luvulta alkaen Ranskan ulkopuolla syntyneet kirjoittajat alkoivat savuttavaa merkittävää suosiota. Heistä mainittakoon Tahar Ben Jelloun (Marokko), Amin Maalouf (Libanon) , Assia Djebar (Algeria) ja Patrick Chamoiseau (Martinique).
Seuraavat ranskalaiset ovat voittaneet Nobelin kirjallisuuspalkinnon[1]:
Lisäksi vuoden 1969 nobelisti, irlantilainen Samuel Beckett asui suurimman osan aikuiselämästään Pariisissa ja kirjoitti sekä englannin että ranskan kielellä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
