Ragnar Frans Andreas Hallbäck (4. lokakuuta 1895 Kokkola – 5. marraskuuta 1971) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja Anders Albert Hallbäck ja Maria Kolppanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Gerda Sofia Sandvikin kanssa.[1][2]
Hallbäck kävi kansakoulun ja yhden luokan Kokkolan ruotsalaista yhteiskoulua ja suoritti viidennen luokan yksityisesti Kokkolan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1920. Hän suoritti Tiedonantoupseerikurssin Haminassa vuonna 1920 ja aktiiviupseerikurssin jääkärialiupseereita varten Kadettikoulussa vuonna 1921 sekä Taistelukoulun kapteenikurssin vuonna 1931.[1][2]
Tämä kokkolalainen kauppa-apulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan vääpeliksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja sitten Tampereen rykmentiksi. Rykmentissä hän toimi 7. komppanian ja 25. huhtikuuta 1919 alkaen 8. komppanian vääpelinä. Hänet määrättiin 25. helmikuuta 1920 alkaen 8. komppanian nuoremmaksi upseeriksi ja 13. elokuuta 1920 alkaen rykmentin viestiupseeriksi ja edelleen 15. heinäkuuta 1921 aliupseerikoulun opetusupseeriksi. Rykmentin lähettiupseeriksi hänet siirrettiin 12. joulukuuta 1921 ja 4. komppanian nuoremmaksi upseeriksi 28. lokakuuta 1922 sekä tiedonantojoukkueen johtajaksi 5. lokakuuta 1924. Hän hoiti lyhyitä aikoja pataljoonan adjutantin ja aseupseerin tehtäviä ja oli 25. marraskuuta 1924 lähtien 8. komppanian päällikkönä, josta hänet siirrettiin 2. helmikuuta 1926 Uudenmaan rykmenttiin ja sijoitettiin 4. komppanian (aliupseerikouluun) nuoremmaksi upseeriksi ja 1. tammikuuta 1927 alkaen viestijoukkueen johtajaksi sekä 5. lokakuuta 1928 alkaen 4. komppanian ja 1. toukokuuta 1937 alkaen rykmentin alokaskeskuksen päälliköksi. Hän hoiti vuonna 1927 puolen vuoden ajan 1. konekiväärikomppanian päällikön tehtäviä.[1][2]
Talvisodan kynnyksellä YH:n aikana hän toimi Rykmentti Hagelbergin 3. pataljoonan komentajana, josta hänet siirrettiin sodan syttyessä Kenttätäydennysprikaatin 11. pataljoonan komentajaksi (pataljoonalla oli sodan kuluessa monta nimeä, Osasto B:n 11. pataljoona, Osasto H ja Kevyt osasto). Hän johdatti pataljoonansa taisteluihin talvisodassa Munasuolla, Leppäsuolla, Muolaassa, Kämärällä, Lyykylässä ja Talissa. Välirauhan aikana hän toimi Nylands Södra suojeluskuntapiirin 6. alueen päällikkönä. Jatkosodan sytyttyä hänet komennettiin rintamalle Jalkaväkirykmentti 24:n 1. pataljoonan komentajaksi, minkä hän johdatti taisteluihin jatkosodassa Viipurin lahdelle. Hän haavoittui vaikeasti johtaessaan pataljoonaansa Summassa 4. syyskuuta 1941 eikä enää palannut Jatkosotaan vaan erosi sodan jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Porvoon Soturinkylän Pesulaitoksen johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1956 saakka. Hänen sodasta saamansa vammat ajoivat hänet lopulta 100 % invalidiksi ja hän viettikin loppuelämänsä Sotainvalidien veljesliiton invalidikodissa Kauniaisissa. Hänet on haudattu Porvooseen.[2]
Hän toimi Porvoon Soturinkylän säätiön hallituksen jäsenenä.[1][2]
.svg){kind=small}
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
