Rafael Spåre
From Wikipedia, the free encyclopedia
Rafael Knut Harald Spåre (11. tammikuuta 1864 Helsinki – 12. tammikuuta 1943 Bryssel, Belgia)[1] oli Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri, joka toimi 1911–1917 Hämeen läänin kuvernöörinä.
Spåren isä oli senaattori Knut Robert Karl Valfrid Spåre. Spåre kävi Haminan kadettikoulun ja palveli vuodesta 1886 upseerina Venäjän armeijassa. Suuren osan urastaan hän palveli Henkikaartin Keisarinna Aleksandra Feodorovnan ulaanirykmenttissä.[1] Hän sai mainetta Liivinmaan levottomuuksien tukahduttamisesta vallankumousvuosina 1905–1906.[2] Spåre yleni vuoteen 1907 mennessä everstiksi. Hänet nimitettiin marraskuussa 1911 Hämeen läänin kuvernööriksi ja hänet ylennettiin 1913 kenraalimajuriksi. Spåre erosi helmikuun vallankumouksen jälkeen kuvernöörinvirastaan huhtikuussa 1917 ja kuukautta myöhemmin myös sotapalveluksesta. Hän muutti vuonna 1922 asumaan loppuiäkseen Brysseliin.[1]
Spåre oli aatelissäädyssä Tawast-suvun valtuuttama edustaja valtiopäivillä 1891.[3]