![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b2/%25D0%259E%25D1%2580%25D0%25B4%25D0%25B5%25D0%25BD_%25D0%25A1%25D0%25B2%25D1%258F%25D1%2582%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D0%2592%25D0%25BB%25D0%25B0%25D0%25B4%25D0%25B8%25D0%25BC%25D0%25B8%25D1%2580%25D0%25B0_1_%25D1%2581%25D1%2582%25D0%25B5%25D0%25BF%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8.jpg/640px-%25D0%259E%25D1%2580%25D0%25B4%25D0%25B5%25D0%25BD_%25D0%25A1%25D0%25B2%25D1%258F%25D1%2582%25D0%25BE%25D0%25B3%25D0%25BE_%25D0%2592%25D0%25BB%25D0%25B0%25D0%25B4%25D0%25B8%25D0%25BC%25D0%25B8%25D1%2580%25D0%25B0_1_%25D1%2581%25D1%2582%25D0%25B5%25D0%25BF%25D0%25B5%25D0%25BD%25D0%25B8.jpg&w=640&q=50)
Pyhän Vladimirin ritarikunta
venäläinen ritarikunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pyhän Vladimirin ritarikunta (ven. Орден Святого Владимира, Orden Svjatogo Vladimira) oli venäläinen keisarillinen ritarikunta, joka perustettiin keisarinna Katariina Suuren käskystä 3. lokakuuta 1782 apostolien vertaisena pidetyn ruhtinas Vladimir Suuren kunniaksi, joka oli 800 vuotta aikaisemmin kastanut Kiovan rusit.[1] Venäjän keisarikunnan ritarikuntien keskenäisessä järjestyksessä Pyhän Vladimirin ritarikunta on 5. korkein.[2]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b2/%D0%9E%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%BD_%D0%A1%D0%B2%D1%8F%D1%82%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B0_1_%D1%81%D1%82%D0%B5%D0%BF%D0%B5%D0%BD%D0%B8.jpg/320px-%D0%9E%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%BD_%D0%A1%D0%B2%D1%8F%D1%82%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B0_1_%D1%81%D1%82%D0%B5%D0%BF%D0%B5%D0%BD%D0%B8.jpg)
Vuoteen 1900 asti nimitys ritarikuntaan oikeutti automaattisesti perinnölliseen aatelisarvoon, mutta keisarin määräyksestä tätä muutettiin siten, että vasta nousu 3. luokkaan oikeutti aatelisarvoon.[3]
Ritarikunta lakkautettiin vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.[1] Romanovin suku on kuitenkin jatkanut kunnianosoituksen jakamista. Vuonna 1957 Venäjän ortodoksinen kirkko perusti oman samannimisen ritarikunnan, jota jaettiin tunnustuksena kirkon alaisuudessa toimiville munkeille ja nunnille.[3]