Putkinäkö
From Wikipedia, the free encyclopedia
Putkinäkö on silmänpohjan rappeumaan liittyvä silmäsairaus, joka syntyy, kun näkökenttä alkaa supistua laidoilta kohti keskustaa. Alkuun potilaalla on käsitys, että hän näkee kuten ennenkin, sillä aivot pyrkivät hyödyntämään pienetkin rippeet näköinformaatiota.
Putkinäköön usein liitetty tunnelinäkö tarkoittaa tilannetietoisuuden hämärtymistä, joka on seurausta saman asian tekemisestä toistuvasti eikä silmäsairaus.[1] Tunnelinäössä fokus on yhdessä asiassa eikä kokonaiskuva välity.[2]