Puolan parlamentin vaalit 1989 olivat kymmenennet Puolan kansantasavallan parlamentin vaalit ja yhdennettoista vaalit sen jälkeen, kun kommunistit toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 nousivat maassa valtaan. Vaalien ensimmäinen kierros pidettiin sunnuntaina 4. kesäkuuta 1989, toinen kaksi viikkoa myöhemmin 18. kesäkuuta.[1] Toisella kierroksella täytettiin 35 Sejmin edustajapaikkaa, jotka ensimmäisellä kierroksella jäivät täyttämättä.[1]
Pikafaktoja Kaikki 460 paikkaa Sejmiin 231 paikkaa tarvitaan enemmistöön, Ensimmäinen puolue ...
Puolan parlamenttivaalit 1989
|
1985 ←
|
4. kesäkuuta 1989 (1. kierros) 18. kesäkuuta 1989 (2. kierros) |
→ 1991
|
|
|
Kaikki 460 paikkaa Sejmiin 231 paikkaa tarvitaan enemmistöön |
|
Ensimmäinen puolue |
Toinen puolue |
|
|
|
Johtaja |
Wojciech Jaruzelski |
Lech Wałęsa |
Puolue |
PZPR |
Solidaarisuus |
Johtaja alkaen |
1981 |
1988 |
Saadut paikat |
173 |
161 |
Kannatus |
37,6 % |
35,0 % |
|
|
Kolmas puolue |
Neljäs puolue |
|
|
|
Johtaja |
Roman Malinowski |
Tadeusz Witold Młyńczak |
Puolue |
ZSL |
SD |
Johtaja alkaen |
1981 |
1976 |
Saadut paikat |
76 |
27 |
Kannatus |
16,5 % |
5,8 % |
|
Sulje
Vaalit olivat ensimmäiset kommunistien valtaantulon jälkeen, joissa edes osa Sejmin jäsenistä valittiin yleisillä ja vapailla vaaleilla.[1] Näiden paikkojen osalta Solidaarisuus-liike (puol. Solidarność) sai ylivoimaisen vaalivoiton, mikä osaltaan johti kommunismin romahdukseen Puolassa. Vaalien jälkeen Puolasta tuli ensimmäinen silloisen itäblokin maa, jossa vapaasti valittu kansanedustuslaitos sai todellista valtaa.[2] Vaikka vaalit eivät olleetkaan täysin demokraattiset, pitkälti niiden ansioista Puolaan voitiin muodostaa Tadeusz Mazowieckin hallitus, ja sekä Puolassa että muissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa voitiin seuraavien kuukausien aikana siirtyä demokratiaan, minkä Puolan vuoden 1991 vaalien jälkeen voitiin jo todeta tapahtuneen.[3][4][5]