![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d3/Marsh._Polissia.jpg/640px-Marsh._Polissia.jpg&w=640&q=50)
Pripetin suot
suuri suoalue Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla / From Wikipedia, the free encyclopedia
Pripetin suot (myös Rokitnon tai Pinskin suot) on suuri suoalue Ukrainan ja Valko-Venäjän rajamailla Pripet-joen ja sen sivuhaarojen molemmin puolin. Se on yksi Euroopan suurimmista kosteikkoalueista.[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d3/Marsh._Polissia.jpg/640px-Marsh._Polissia.jpg)
Alun perin suoalue kattoi Puolan alavat maat ja suuren osan Valko-Venäjän eteläosasta.lähde? Sen itäosaa on ojitettu ja kuivattu vuodesta 1872 alkaen laitumeksi ja viljelymaaksi. Kuivattamista edistettiin mittavilla maanrakennustöillä 1900-luvulla.[1] 1960- ja 1970-luvulla ojitetut pellot tuottivat runsaita satoja muutaman vuosikymmenen ajan, mutta niiden maaperä köyhtyi, ja nyttemmin on alettu keskustella joidenkin osien ennallistamisesta.[2]
Suuren osan vuodesta suoalue on luonnollinen este sotajoukkojen etenemiselle. Toisen maailmansodan aikana suoalue erotti toisistaan eteläisen ja itäisen rintaman taistelut. Myös neuvostopartisaanit piileksivät suolla.[3] Sodan alkuvaiheessa saksalaiset uhosivat ”kuivattavansa suot, tyhjentävänsä alueen roskaväestä ja asuttavansa sinne kunnon arjalaisia talonpoikia”. Hanketta johti Konrad Meyer-Hetling. Adolf Hitler peruutti suunnitelman vuonna 1941. Yksi syy oli pelko siitä, että kuivatusta maasta tulisi pölyävää aroa.[4]