Prekessio (tähtitiede)
taivaankappaleen akselin suunnan muuttuminen / From Wikipedia, the free encyclopedia
Tähtitieteessä prekessiolla tarkoitetaan gravitaatiosta aiheutuvaa taivaankappaleen pyörimisakselin suunnan jatkuvaa, hidasta muuttumista, erityisesti Maan pyörimisakselin suunnan muuttumista. Vaappuvan hyrrän tavoin Maan akselin suunta kiertyy sillä tavoin, että sen asennot eri aikoina muodostavat kaksi kartiopintaa, jotka kohtaavat toisensa kärjissään. Täysi kierros kestää noin 26 000 vuotta,[1] mitä aikajaksoa sanotaan myös suureksi vuodeksi eli platoniseksi vuodeksi.[2] Usein termillä "prekessio" tarkoitetaan vain tätä liikkeen suurinta komponenttia; muut Maan akselin suuntaa muuttavat tekijät kuten nutaatio ja napaliike ovat paljon vähäisempiä.
Maan prekessiota on historiallisesti nimitetty tasauspisteiden prekessioksi, koska sen vaikutuksesta tasauspisteet siirtyvät kiintotähtien suhteen länteen päin ekliptikaa pitkin, päinvastaiseen suuntaan kuin Aurinko vuosittain näyttää liikkuvan ekliptikaa pitkin. Historiallisesti[3] tasauspisteiden prekession löytäjänä on tavallisesti pidetty hellenistisen ajan tähtitieteilijä Hipparkhosta 100-luvulla eaa, mutta vähemmän varmojen tietojen mukaan se olisi tunnettu jo aikaisemmin. Kun 1800-luvun alkupuolella pystyttiin laskemaan planeettojen välisiä gravitaatiovoimia entistä tarkemmin, vuonna 1863 havaittiin, että myös ekliptika hieman vaihtaa asentoaan. Tätä ilmiötä sanotaan planetaariseksi prekessioksi, kun taas Maan akselin suunnanvaihtelun pääasiallista komponenttia sanotaan lunisolaariseksi prekessioksi.[4] Näiden yhteisvaikutusta, jota aikaisemmin oli sanottu tasauspisteiden prekessioksi, alettiin nimittää yleiseksi prekessioksi.
Lunisolaarisen prekession aiheuttaa Kuun ja Auringon gravitaatiovoimien vaikutus Maan päiväntasaajan pullistumaan, mikä saa Maan akselin liikkumaan inertiaalisen avaruuden suhteen. Planetaarisen prekession saa aikaan se, etteivät muiden planeettojen gravitaatiovoimat ole ekliptikan eli Maan ratatason suuntaisia vaan niiden välillä on pieni kulma, mikä saa ekliptikan tason hieman kääntymään suhteessa inertiaaliseen avaruuteen. Lunisolaarinen prekessio on noin 500 kertaa suurempi kuin planetaarinen prekessio.[5] Kuun ja Auringon lisäksi myös muut planeetat saavat Maan akselin hieman liikkumaan, minkä vuoksi termit lunisolaarinen ja planetaarinen prekessio ovat hieman harhaanjohtavia. Sen vuoksi Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) suositteli vuonna 2006, että suuremmasta komponentista käytettäisiin nimitystä päiväntasaajan prekessio ja pienemmästä ekliptikan prekessio, mutta niiden yhdistelmää nimitetään yhä yleiseksi prekessioksi.[6] Ennen suositusta käytetyt termit ovat yleisiä vanhemmassa kirjallisuudessa.