Poliisikuulustelu
kuulustelu jossa poliisi kuulustelee usein rikoksesta epäiltyä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Poliisikuulustelu on poliisitutkintaan tai esitutkintaan kuuluva toimenpide, jossa poliisi kuulustelee joko luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä edustavaa luonnollista henkilöä. Poliisitutkinta suoritetaan jonkin tapahtumakulun selvittämiseksi – esimerkiksi hirvikolareissa ja tietyissä onnettomuustilanteissa. Esitutkinta puolestaan suoritetaan rikoksen johdosta rikosoikeudellisen vastuun sekä korvauskysymysten selvittämiseksi.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Osin mutu-materiaalia |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Henkilöä voidaan kuulustella asianomistajana, rikoksesta epäiltynä tai todistajana. Lisäksi tietyissä tilanteissa henkilöä voidaan kuulla ”asian selvittämiseksi”. Asianosaisella on aina oikeus avustajaan. Avustajan lisäksi läsnä voi olla muun muassa kuulustelutodistaja. Ennen kuulustelua poliisimies kertoo kuulusteltavalle tämän oikeuksista ja velvollisuuksista. Todistajan velvollisuudet ovat ankarimmat, rikoksesta epäillyn vähäisimmät. Lain mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille kuin henkilötietonsa.
Kuulustelun suorittamisesta säädetään esitutkintalaissa. Toimenpiteenä kuulustelu on säännelty melko tarkoin. Varsin yksityiskohtaisia säännöksiä sisältyy muun muassa lapsen tai vajaavaltaisen kuulustelemista koskeviin pykäliin. Valtaosa kuulusteluista tallennetaan Suomessa edelleen kirjallisessa muodossa, vaikka videokuvauskin on yleistynyt viime vuosina.
Esitutkintalaki ei velvoita poliisia tallentamaan kuulusteluja videolle tai äänitallenteelle, mutta poliisi on vuodesta 1989 lähtien saanut käyttää videokameraa tai äänitallenninta niin halutessaan. Pakollista kuulustelun videointi on vain silloin, kun kuulustellaan alle 15-vuotiasta.[1] Korkein oikeus on päätöksessään KKO:1990:36 katsonut, että kuulustelunsa nimenomaisesta kiellosta huolimatta nauhoittanut ei syyllistynyt salakuuntelurikokseen. Poliisien yksityisyyttä ei kuulustelussa voitu loukata.[2] Suomen lain ja oikeuskäytännön mukaan keskustelut ja puhelut, joissa on itse osallisena saa nauhoittaa. Salakuuntelusta ei voi syyttää, koska kuuntelu ei ole lain tarkoittamalla tavalla oikeudetonta.[3][4][5]
Puhuttaminen tarkoittaa poliisin suorittamaa epävirallisempaa keskustelua. Kuulemisesta tehdään kirjallinen dokumentti.[6]