Persian kirjallisuus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Persian kirjallisuus koostuu persian kielellä kirjoitetuista teksteistä ja suullisesta tarinaperinteestä. Persiankielinen kirjallisuusperinne on ikivanha. Muinaisessa Persiassa puhuttiin useita eri iranilaiskieliä, ja poliittisten muutosten myötä niistä nousi viralliseksi "persian kieleksi" milloin mikäkin. Nykypersian historian katsotaan alkavan noin vuodesta 900, jolloin persiaa alettiin kirjoittaa arabialaisilla kirjaimilla.
Persian kulttuurissa runoutta on arvostettu enemmän kuin proosatekstejä. Kauniisti tekstattu runo on oma taidemuotonsa, joka miellyttää niin silmää kuin korvaakin.[1]
Proosa näyttää syntyneen Samanidien hovissa (819-999) Bukharassa. Persian kieli tarjosi pääsyn islamilaiseen kulttuuriin. Sillä kirjoitettiin Koraanin kommentteja, teologiaa, etiikkaa, luonnontiedettä, ja sille käännettiin vanhempaa mystistä hengellistä kirjallisuutta. Arabian kielellä säilyi sama asema kuin latinalla lännessä, se oli tieteellisten ja uskonnollisten kirjoitusten pääkieli, kun taas persiankieliset tekstit levittivät tietoa näistä asioista suuremmalle yleisölle.[1]