kissarotu From Wikipedia, the free encyclopedia
Persialainen on kotikissarotu, joka tunnetaan pitkäkarvaisuudestaan ja lyhyestä kuonostaan.
| Persialainen | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa: |
 Persia |
| Rodun syntyaika: | 1500-luku |
| Rodun lyhenne: | PER |
| Kategoria: | I |
| Ulkonäkö ja terveys | |
| Turkki: | pitkä |
| Väritys: | satoja erilaisia |
| Silmät: | siniset, ruskeat |
| Paino: | 3,5–7 kg[1] |
| Elinikä: | 10–18 vuotta |
| Rotumääritelmä | |
![Thumb](#/media/Tiedosto:Blue_Persian_"Gentian".jpg)
Pitkäkarvaisen persialaiskissarodun alkuperä on epäselvä, mutta nimensä mukaisesti se on ilmeisesti kotoisin Persiasta eli nykyisen Iranin alueelta. On myös mahdollista, että se periytyy Turkin angorakissoista. Persialaiskissat näytetään tunnetun jo 1500-luvulla, ja Eurooppaan niitä on tuotu 1600-luvulla. Erityisen suosittu rodusta tuli Englannissa kuningatar Viktorian aikaan. 1800- ja 1900-luvun taitteessa kissanäyttelyistä tuli Ison-Britannian yläluokan hupia, ja persialaiset olivat tällöin suosituin rotu. Vielä vuonna 2018 persialainen oli CFA:n neljänneksi suosituin kissarotu.[2] Suomessa persialaisen suosio on laskenut nopeasti. Vielä vuonna 2010 persialaisia rekisteröitiin vuosittain yli 200, mutta määrä on pudonnut vuoteen 2020 mennessä 60 rekisteröityyn pentuun.[3]
Persialaisen luonne on rauhallinen, hiljainen mutta seurallinen. Se suvaitsee reviirilleen muita kissarotuja paremmin uuden kissatulokkaan.[1]
Persialainen on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, ja se on myös kautta maailman tunnetuin. Se eroaa ulkonäöllisesti pitkän turkkinsa ja kasvojensa muodon takia niin paljon muista roduista, että se on helposti tunnistettavissa. Persialaisella on lyhyt, tukeva ruumis sekä pyöreä naama ja pää, lyhyet paksut jalat sekä suuret, ulkonevat pyöreät silmät.[4] Korvat ovat pienet. Persialaisen silkkinen, pitkä ja pehmeä turkki on kaksitasoinen. Sillä on pitkä aluskarva ja karheampi peitinkarva, joka voi olla jopa 12 senttiä pitkä.[4] Jalat ovat matalat ja paksut, tassut vankat. Häntä on lyhyt ja tuuhea.
Persialaisen turkki tarvitsee päivittäistä harjausta pysyäkseen takuttomana.[1][5][6] Liian takkuuntuneet kissat voidaan viedä eläinlääkäriin takkujen poistoon nukutuksessa.[5]
Persialaisia on hyväksytty yli 300 eri väriä. Väriryhmiä ovat muun muassa yksiväriset, valkolaikut, tabbyt, hopeat, savut ja naamiovärit. Hyväksyttyjä silmän värejä ovat oranssit, siniset ja vihreät. Lisäksi valkoisille persialaisille hyväksytään eriväriset silmät, jolloin toinen silmistä on sininen ja toinen oranssi. Silmän väritys on riippuvainen kissan värityksestä, joten tietyn värisillä kissoilla voi olla vain tietyn väriset silmät. Persialaisen lyhytkarvainen versio on exotic.
1950-luvulla persialaisten kasvatuksessa syntyi spontaaneina mutaatioina persialaisen naaman voimakas typistyminen, jota alettiin nimittää peke face -tyypiksi kiinanpalatsikoiran (engl. Pekingese) typistetyn kuonon mukaan. Peke-face -persialaiset rekisteröitiin omana rotunaan CFA:han (Cat Fanciers’ Association). Naaman tyyppi aiheutti kuitenkin runsaasti terveysongelmia, ja vuosien 1958–1995 välillä CFA:han rekisteröitiin näitä persialaisia vain 98. Kasvattajat kuitenkin ihastuivat tyyppiin, ja se jäi vallitsevaksi CFA:han ja FIF:een (Fédération Internationale Féline), joista jälkimmäiseen myös Suomen Kissaliitto kuuluu.
Persialais- ja exotic-kissat kärsivät brakykefaalisesta oireyhtymästä. Typistetty naama aiheuttaa sen, että näillä persialaisilla ei ole välttämättä kyynelkanavia ollenkaan tai ne ovat hyvin lyhyitä. Tämä aiheuttaa runsasta silmien vuotoa eikä ultratypistetty persialainen näe hyvin.[7] Lisäksi typistetty naama voi aiheuttaa vakavia hengitysvaikeuksia sekä purentavikoja, jotka pahenevat kissan ikääntyessä. Purentavikojen vuoksi kissan syöminen vaikeutuu. Kissan silmät ovat vaarallisen ulkonevat ja tämä aiheuttaa vammoja kissalle esimerkiksi tappelutilanteissa.[8][9] Terveysongelmien vuoksi ultratypistettyjen peke-face -naamaisten persialaisten kasvatus on kielletty ainakin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.
Edellä mainittujen, jalostuksesta johtuvien terveysongelmien lisäksi persialaiset kärsivät maksasairauksista, laskeutumattomista kiveksistä,[1] polykystisestä munuaissairaudesta ja progressiivisesta verkkokalvon atrofiasta.[8]
Persialaiskissa on suhteellisen sairas rotu. Vuonna 2019 julkaistun brittiläisen tutkimuksen mukaan 64,9 prosenttia kaikista persialaiskissoista kärsii ainakin yhdestä terveysongelmasta.[10] Yleisimpiä yksittäisiä häiriöitä olivat turkkisairaudet (12,7 %), hammassairaudet (11,3 %), ylikasvaneet kynnet (7,2 %) sekä silmien vuoto (5,8 %). Suurin syy terveysongelmille oli brakylokefaliaa aiheuttava naaman äärimmäinen ylijalostus.[11]
Persialaisen synnytykset ovat isosta päästä johtuen hyvin vaikeita. Pentujen riski kuolla synnytyksessä on rotukissojen korkein (11 %), kuten myös yleinen pentukuolleisuus (25 %).[10]
Persialainen elää noin 10–18-vuotiaaksi.[8] Ruotsalaisten lemmikkivakuutustilastojen mukaan persialaistyyppisten kissojen (persialainen, exotic, Himalajan persialainen ja chincilla-persialainen) mediaani-ikä on 12,5 vuotta. Tästä ryhmästä 76 prosenttia eli 10-vuotiaaksi tai vanhemmaksi ja 52 prosenttia eli 12,5-vuotiaaksi tai vanhemmaksi. Persialaiskissojen sekä siamilaisten kuolleisuus oli korkeampi kuin muiden roturyhmien.[12] Brittiläisen vuoden 2019 tutkimuksen mukaan yleisimmät persialaiskissojen kuolinsyy olivat munuaissairaus (23,4%) ja syöpä (8,5%).[10]
_silver.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
