Perintö
From Wikipedia, the free encyclopedia
Perintö, vainajan omaisuus eli jäämistö on omaisuutta, joka saadaan joko lähisukulaisen kuoltua lakimääräisesti perittynä tai testamentin kautta.
Suomessa perinnöstä ja testamentista säädetään vuoden 1965 perintökaaressa (SDK 40/1965[1], ruots. ärvdabalk[2]), jolla sen tullessa voimaan kumottiin samanniminen vuoden 1734 lain kaari. Henkilön kuoltua tulee kolmen kuukauden kuluessa pitää perunkirjoitus ja tehdä perukirja, josta ilmenee muun muassa vainajan perilliset ja leski, vainajan ja lesken omaisuus ja velat ja mahdollinen testamentti. Perinnön jakamisesta perillisten kesken tehdään perinnönjakokirja sitten, kun perinnönjako tehdään. 20 000 euron suuruisesta ja sitä suuremmasta perinnöstä pitää maksaa perintöveroa.
Perintö-termiä käytetään myös kulttuurisessa, teknologisessa ja uskonnollisessa mielessä. Puhutaan kulttuuriperinnöstä, joka tarkoittaa aiempien sukupolvien kulttuurin siirtymistä uusille sukupolville tradition kautta. Teknologiassa perintö voi liittyä esimerkiksi historiallisiin protokollamäärittelyihin. Verenperinnöksi voidaan kutsua yleistyneitä tapoja, näkemyksiä, uskomuksia tai luonteenominaisuuksia. Samoin Suomen itsenäisyydestä voi käyttää ilmaisua "veteraanien perintö".