Performance (suomeksi myös Nottinghill klo 11.17 tai Notting Hill klo 11.17[1]) on Nicolas Roegin ja Donald Cammellin ohjaama ja Cammellin käsikirjoittama brittiläinen rikoselokuva. James Foxin ohella toista miespääosaa näyttelee elokuvadebyytissään The Rolling Stones -yhtyeen Mick Jagger, joka tosin ilmestyy tarinaan vasta elokuvan puolenvälin tienoilla. Elokuva tehtiin 1968, mutta tuotiin ensi-iltaan vasta 1970. Ristiriitaisen vastaanoton saanutta synkkää elokuvaa on kutsuttu 1960-luvun svengaavan Lontoon päätepisteeksi.

Pikafaktoja Valmistustiedot, Aiheesta muualla ...
Performance
Thumb
Ohjaaja Nicolas Roeg, Donald Cammell
Käsikirjoittaja Donald Cammell
Tuottaja Sanford Lieberson
Säveltäjä Mick Jagger, Randy Newman, Ry Cooder, Jack Nitzsche
Kuvaaja Nicolas Roeg
Leikkaaja Antony Gibbs, Brian Smedley-Aston, Frank Mazzola, Tony Palmer
Pääosat Mick Jagger, James Fox, Anita Pallenberg, Michele Breton
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Goodtimes Entertainment[1]
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta 1970
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Sulje

Juoni

Tyylikäs pikkugangsteri, nuori ja salskea Chas (James Fox) on erikoistunut pomonsa saatavien enemmän tai vähemmän väkivaltaiseen perintään. Hän joutuu vaikeuksiin ja aikoo aluksi paeta maaseudulle, mutta kuuleekin sattumalta (vasta hieman ennen elokuvan puoliväliä) vapaasta kellariasunnosta. Se osoittautuu sijaitsevan julkisuudesta vetäytyneen rocktähden Turnerin (Jagger) talossa, jossa tämä asuu kahden nuoren naisen (Anita Pallenberg ja Michèle Breton kanssa.

Uraansa otteen menettänyt Turner näkee Chasissä jotain samaa kuin mitä itse ennen oli ja aloittaa psykologisen pelinsä jossa identiteetit sekoittuvat. Huumeiden ja seksin avulla hän saa Chasin pahasti sekaisin niin, ettei tämä tiedä enää kuka on. Gangsterit saavat tietää Chasin olinpaikan ja tulevat hakemaan häntä tapettavaksi. Elokuvan loppu on epäselvä: lähteekö heidän mukaansa Chas vai Turner, ja kumpi heistä sai sitä ennen luodin päähänsä?[2][3]

Tuotanto

Toinen ohjaajista Nicolas Roeg myös kuvasi elokuvan itse. Hän käytti eri filmimateriaaleja kuvastamaan tarinan eri tapahtumapaikkoja, kuten rocktähden talon psykedeelistä ilmapiiriä. Elokuvassa on myös paljon Roegille tyypillisiä epälineaarisia leikkauksia, jotka sekoittavat katsojan ajantajua.[4] Materiaalin parissa työskenteli neljä leikkaajaa.[1]

Elokuvan kuvausten jälkeen James Fox hakeutui psykiatriseen hoitoon, tuli uskoon ja oli poissa elokuvien teosta kymmenisen vuotta. Syiksi on kerrottu kuvauksissa käytetty DMT-huume ja vuonna 1971 sattunut Foxin isän kuolema[5], mutta jo 1950-luvun alussa lapsinäyttelijänä uransa aloittanut Fox on sanonut olleensa ylirasittunut jo ennen Performancen kuvauksia ja tauon tehneen hänelle hyvää.

Vastaanotto

Performance sai aikalaiskriitikoilta hyvin ristiriitaisia arvioita, mutta sen maine on sittemmin parantunut. Time-lehden Richard Schickel kutsui sitä arvottomimmaksi elokuvaksi mitä oli nähnyt sen jälkeen kun ryhtyi elokuvakriitikoksi.[5] Chicago Sun-Timesin Roger Ebert kehui Jaggerin roolityötä, muttei pitänyt elokuvaa muilta osin sen kummemmin hyvänä kuin huonona, ainoastaan kiinnostavana.[6]

Vuonna 1999 Performance valittiin sijalle 48 British Film Instituten kokoamalla listalla 1900-luvun sadasta parhaasta brittielokuvasta.[7]

Suomen televisiossa Performance on esitetty elokuussa 1988 (Yle TV2), kesäkuussa 2006 (MTV3) ja marraskuussa 2016 (Yle Teema).[1]

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikiwand in your browser!

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.

Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.