putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Peltopellava eli pellava (Linum usitatissimum) on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon, johon kuuluu noin 300 lajia ympäri maailmaa. Pellava on maailman vanhimpia viljelykasveja. Sen oletetaan olevan peräisin Kaukasukselta ja sitä tiedetään viljellyn jo kivikaudella.[2] Myös antiikin kreikkalaiset ja muinaiset arabialaiset tunsivat kasvin lääkitsevät ominaisuudet.[lähde? ] Suomessa ensimmäiset merkit pellavan viljelystä juontavat ainakin pronssikaudelle, eli noin vuosille 1 500–500 eaa.[3][4] Pellavan viljely oli Suomessa suurimmillaan 1700-luvulla, mutta tekokuitujen ilmestymisen myötä viljely loppui miltei kokonaan. Pellavan viljely on kuitenkin vähitellen alkanut saada uudelleen suosiota, vaikka onkin vielä verrattain vähäistä.[5][6] Vuonna 2017 pellavan viljelyspinta-ala Suomessa oli arviolta 1 200 hehtaaria, joka käsittää noin 0,5 promillea kokonaisviljelyalasta.[7][8]
Pellava | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Malpighiales |
Heimo: | Pellavakasvit Linaceae |
Suku: | Pellavat Linum |
Laji: | usitatissimum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Pellava kasvaa noin 120 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat kapeat ja vaaleanvihreät, kukat vaaleansiniset tai valkeat. Kotahedelmissä, perinteiseltä nimeltään sylkyissä, on yleensä korkeintaan kymmenen kiiltävän tummanruskeaa siementä. Pellavasta on jalostettu erillisiä lajikkeita siementen ja kuitujen tuotantoa varten.[9]
Pellavan (lyhenne LI[10]) ominaisuuksiin kuuluu hengittävyys, kaunis kiilto ja lujuus, mutta heikko taivutuksen kesto ja rypistyvyys. Pellavaa käytetään pyyheliinoihin ja kylpytakkeihin hyvän kosteudenimukyvyn vuoksi, pöytäliinoihin kiillon ja lianhylkivyyden takia, kirjontakankaisiin, loimilankoihin matoissa lujuuden takia, sekä erilaisiin sisustus- ja vaatetekstiileihin. Pellavan varsista valmistetaan erittäin kestävää tekstiilikuitua ja pellavatekstiileillä on ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus [lähde? ], minkä vuoksi siitä valmistetaan myös sairaalatekstiilejä[lähde? ].
Suurimmat pellavantuottajamaat ovat Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä.[11]
Pellavaa hoidetaan vaatetekstiilinä pesten väljässä vedessä 60 tai 40 asteessa erillään muista, sillä se rypistyy helposti ja siitä voi irrota nöyhtää ja pintaväriä. Kylmämankelointi antaa kauniin kiillon.[12] Mankeliliinat ovat yleisesti pellavaa. Silitys tapahtuu nurjalta puolelta kostean liinan läpi enintään 200 asteessa.[11]
Pellavatekstiilejä käytetään myös rakentamisessa, ääneneristysmattona parketin alla ja lattiamattojen runkokerroksena.
Pellavasta valmistetaan myös rakennuseristeitä lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Eristeenä pellavaa käytetään lähinnä hengittävissä rakenteissa, joissa voidaan hyödyntää luonnonkuidun kosteusteknisiä ominaisuuksia. Pellavapohjaisia tiivisteitä kuten pellavarivettä käytetään usein esimerkiksi hirsitalojen hirsikertojen välissä nauhatiivisteenä, ja ovien sekä ikkunoiden karmitiivisteenä. Putkitöissä on perinteisesti käytetty pellavakuitua kierretiivisteenä.
Pellavan siemenistä puristetaan pellavaöljyä, joka sisältää runsaasti alfalinoleenihappoa ja jonkin verran linolihappoa[13]. Pellavaöljyn rasvahapoista 69 prosenttia on monityydyttymättömiä, 21 prosenttia yksittäistyydyttymättömiä ja 10 prosenttia tyydyttyneitä[14].
Pellavaöljyä käytetään myös erilaisten puulle tarkoitettujen pintakäsittelyaineiden, sekä linoleumi-lattianpäällysteiden raaka-aineena. Puun pintakäsittelyyn öljy soveltuu myös sellaisenaan.
Pellavalla on luontainen ominaisuus kerätä siemeniinsä maaperän raskasmetalleja. Suomalaisessa pellavansiemenessä on esimerkiksi niin paljon kadmiumia, että sitä ei saisi myydä Saksassa lainkaan. Pellavansiemenissä on myös runsaasti vetysyanidia, joka on keskushermostomyrkky.[15]
Ruokavirasto suosittelee, ettei pellavansiemeniä syötäisi päivittäin, eikä nautittu määrä ylittäisi 2 ruokalusikallista (n. 15 g) päivässä. Lasten annos saa olla vain noin puolet aikuisten annoksesta. Pellavansiemeniä ei suositella lainkaan imeväisikäisille raskaana oleville tai imettäville.[16]
Pellavansiemenet sisältävät runsaasti kuitua ja lignaaneja. Muiden siementen tavoin ne ovat tiivis paketti myös öljyä, proteiinia, kivennäisaineita ja vitamiineja. Pellavansiemenöljyn erikoisuus on sen alfalinoleenihappopitoisuus, joka on kasviöljyistä korkein, noin 59 prosenttia.[ ] Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön monityydyttymätön rasvahappo, joka kuuluu omega-3-rasvahappoihin.
Pellavansiemenet, pellavarouhe ja pellavansiemenöljy sopivat jogurtin, viilin, puuron tai salaatin kera nautittaviksi sekä leivontaan ja ruoanlaittoon. Öljyä ja rouhetta saa myös ravintolisinä. Pellavansiemeniä ja rouhetta on valmiina monissa leivissä. Pellavansiemenöljyä käytetään alfalinoleenihapon lähteenä muun muassa margariinissa ja kananrehussa.[lähde? ]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.