romanialainen runoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Paul Celan (alk. Paul Antschel tai Anczel; 23. marraskuuta 1920 Cernăuţi, Romania – huhtikuu 1970 Pariisi, Ranska) oli saksankielinen runoilija.[1]
PaulCelan | |
---|---|
Paul Celan vuonna 1938. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. marraskuuta 1920 |
Kuollut | huhtikuu 1970 |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Esikoisteos | Der Sand aus den Urnen, 1948 |
Pääteokset | Mohn und Gedächtnis, 1952, |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.celan-projekt.de | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Celan syntyi juutalaisperheeseen Bukovinan Cernăuţissa Romaniassa (nyk. Tšernivtsi, Ukraina, saks. Czernowitz). Toisen maailmansodan aikana hänen äitinsä ammuttiin ja hänen isänsä kuoli pilkkukuumeeseen vankileirillä. Celan itse joutui romanialaisille työleireille vuoteen 1944 asti.[2] Celan on merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisiä saksankielisiä runoilijoita.[3]
Sodan jälkeen Celan muutti Unkarin ja Itävallan kautta Ranskaan ja sai maan kansalaisuuden 1955. Hän työskenteli saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana École normale supérieuressä[4] ja kääntäjänä kaikkiaan seitsemästä kielestä[5] ja teki merkittävän uran saksankielisenä runoilijana. Celanin soinnikkaan melodinen runous muuttui vanhemmiten yhä vaikeaselkoisemmaksi, vaikka se toisaalta selvästi heijasti hänen elämänvaiheitaan. Hän uskoi, että hyvä runous pyrkii hiljaiseen kielenkäyttöön, mikä myöhemmin johti hänet epäilemään kielen mahdollisuuksia ilmaisukeinona.[2]
Celan joutui runoilija Yvan Gollin plagiaattisyytöksien kohteeksi, ja nuoruudesta lähtöisin olleiden juutalaisuuteen liittyvien traumojen ohella tämä sai hänet eristäytymään ja masentumaan, ja hän hukuttautui 49-vuotiaana Seineen.lähde?
Ingeborg Bachmannin ja Celanin 2009 julkaistu kirjeenvaihto Herzzeit vuosilta 1948–1961 on herättänyt merkittävää huomiota, sillä se on paljastanut heidän suhteensa paljon tiiviimmäksi kuin aiemmin oli tiedetty. Kriitikkojen silmätikkuina olleet molemmat kirjailijat ovat vasta kuolemansa jälkeen saaneet ansaitsemaansa arvostusta, ja heitä pidetään nykyisin kirjallisen modernismin tienviitoittajina.[6]
Celanin tunnettuja teoksia ovat runokokoelmat Sprachgitter (1959), Die Niemandsrose (1963), Lichtzwang (1970) ja Zeitgehöft (1976)[2] sekä runo ”Kuolemanfuuga”.[1] Suomeksi on julkaistu yksittäisiä runoja, Jukka Koskelaisen kääntämä runovalikoima Niin kuin kivelle puhutaan (1993), Jyrki Kiiskisen suomentama kertomus "Keskustelu vuorella" (2017, "Gespräch im Gebirg", 1959), sekä Riikka Uhligin suomennos Lumen ääni (2021) Celanin viimeisestä painovalmiiksi saattamasta, mutta postuumisti julkaistusta kokoelmasta Schneepart (1971).