Painajainen Elm Streetillä
vuoden 1984 kauhuelokuva / From Wikipedia, the free encyclopedia
Painajainen Elm Streetillä (engl. A Nightmare on Elm Street) on yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1984. Elokuvan ohjasi Wes Craven ja pääosissa näyttelivät Robert Englund, Heather Langenkamp, John Saxon ja Johnny Depp.
Painajainen Elm Streetillä | |
---|---|
A Nightmare on Elm Street | |
Suomalainen elokuvajuliste. |
|
Ohjaaja | Wes Craven |
Käsikirjoittaja | Wes Craven |
Tuottaja | Robert Shaye |
Säveltäjä | Charles Bernstein |
Kuvaaja | Jacques Haitkin |
Leikkaaja |
Patrick McMahon Rick Shaine |
Pääosat |
John Saxon Roonee Blakley Heather Langenkamp Amanda Wyss Nick Corri Johnny Depp Robert Englund |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
Media Home Entertainment Smart Egg Pictures |
Levittäjä | New Line Cinema |
Ensi-ilta |
16. marraskuuta 1984 27. kesäkuuta 1986 |
Kesto | 91 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 1,1 miljoonaa $[1] |
Tuotto | 57 miljoonaa $[2] |
Seuraaja | Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Painajainen Elm Streetillä on erityisesti kauhuelokuviin erikoistuneen elokuvaohjaaja Wes Cravenin ensimmäinen jättimenestys; vain vähän yli miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tuotti 57 miljoonaa dollaria.[1][2] Freddy Kruegerista tuli elokuvan myötä suosittu pop-kulttuurin hahmo, jonka tunnistettavia piirteitä ovat veitsien lisäksi palovammojen peittämät kasvot, punavihreäraidallinen villapaita ja vanha hattu. Elokuvan menestys nostatti myös lähes tuntemattoman New Line Cineman maineikkaimpien elokuvastudioiden joukkoon vuosikymmeniksi.[3] Painajainen Elm Streetillä on myös saanut kuusi jatko-osaa ja vuonna 2010 ensi-iltansa saaneen uusintaversion.
Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen kompromissiratkaisuun.[4]