Otto von Habsburg
itävaltalainen poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Franz Joseph Otto Robert Maria Anton Karl Max Heinrich Sixtus Xavier Felix Renatus Ludwig Gaetan Pius Ignatius von Habsburg[1] (20. marraskuuta 1912 – 4. heinäkuuta 2011[2]) eli Itävallan arkkiherttua Otto oli Itävalta-Unkarin viimeinen kruununprinssi, Habsburgien keisarihuoneen päämies vuosina 1922–2007 ja Euroopan parlamentin jäsen.
Otto von Habsburg | |
---|---|
Oliver Markin ottama valokuva Otto von Habsburgista vuodelta 2006. | |
Syntynyt |
20. marraskuuta 1912 Wartholzin linna, Reichenau an der Rax, Itävalta-Unkari |
Kuollut |
4. heinäkuuta 2011 (98 vuotta) Pöcking, Baijeri, Saksa |
Hautapaikka |
Keisarillinen krypta (ruumis) Pannonhalman benediktiiniluostari (sydän) |
Puoliso | Regina von Habsburg |
Lapset |
Andrea Monika Michaela Gabriela Walburga Karl Georg |
Koko nimi | Franz Joseph Otto Robert Maria Anton Karl Max Heinrich Sixtus Xavier Felix Renatus Ludwig Gaetan Pius Ignatius von Habsburg |
Suku | Habsburg |
Isä | Kaarle I |
Äiti | Zita von Bourbon-Parma |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Ammatti | kirjailija, poliitikko |
Nimikirjoitus |
Hänen keisarillinen ja kuninkaallinen korkeutensa; Itävallan keisarillinen prinssi; Unkarin, Kroatian ja Böömin kuninkaallinen prinssi Otto von Habsburg oli Itävallan viimeisen keisarin ja Unkarin viimeisen kuninkaan Kaarle I:n ja Zita von Bourbon-Parman vanhin poika. Itävallan keisarikunta lakkautettiin vuonna 1918 ja Unkarin kuningaskunta ensin vuonna 1918 ja uudestaan 1946. Tästä lähtien Otto von Habsburg itse, hänen sukunsa ja itävaltalaiset legitimistit pitivät häntä laillisena kuningas-keisarina.[3]
Otto von Habsburg oli aktiivinen vaikuttaja eurooppalaisessa politiikassa 1930-luvulta alkaen. Hänet tultiin tuntemaan Habsburgien restauraation kannattajana, Euroopan integraation edistäjänä sekä tiukkana natsismin ja kommunismin vastustaja.
Otto von Habsburg puhui sujuvasti saksaa, unkaria, kroaattia, englantia, espanjaa, ranskaa ja latinaa. Hänen äitinsä Zita von Bourbon-Parma opetti pojalleen useita kieliä, jotta hän voisi myöhemmin elämässään hallita eri maita.[4][5] Elämänsä aikana Habsburg hyödynsi kielitaitoaan kirjoittamalla noin 40 kirjaa saksaksi, unkariksi, ranskaksi ja espanjaksi.[6] Vaikka hänestä tuli vuonna 1918 kansalaisuudeton, oli Otolla kuollessaan Saksan, Itävallan, Unkarin ja Kroatian kansalaisuudet.[7][8] Lisäksi hänellä oli Monacon, Maltan ja Espanjan passit.