Oppimisvaikeus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Oppimisvaikeus on sellainen yksilöön liittyvä ominaisuus, joka aiheuttaa hankaluuksia esimerkiksi kielellisessä kehityksessä, tarkkaavaisuudessa tai tilan, suunnan ja/tai ajan hahmottamisessa. [1] Joka neljäs suomalainen kärsii tilastojen mukaan jonkinasteisesta oppimisvaikeudesta[2]. Oppimisvaikeus voi johtua muistitoiminnan häiriöistä, keskittymishäiriöstä tai erilaisesta tavasta oppia, hahmottaa tai käsitellä tietoa. Oppimisvaikeuteen voi liittyä vaikeuksia hahmottaa tilaa tai arvioida ajan kulkua. Oppimisvaikeus on usein perinnöllinen.[1]
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat oppimiseen liittyviä vaikeuksia, jotka ovat erityisiä oppimisvaikeuksia laajempia. Arviolta seitsemän prosenttia väestöstä kärsii laaja-alaisista oppimisvaikeuksista[3]. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät ole niin suuria kuin älylliseen kehitysvammaisuuteen liittyvät oppimisvaikeudet, mutta vaikeuttavat usein merkittävästi ihmisen kykyä suoriutua peruskoulun oppimäärästä, opiskella itselleen ammatti[4] sekä suoriutua työelämän vaatimuksista ja selviytyä arkielämän perusasioista, minkä vuoksi monet tarvitsevat yksilöllistä ohjausta ja räätälöityjä tukipalveluita[5].
Oppimisvaikeuksista kärsivän aivosähkökäyrässä saattaa esiintyä delta-aivosähköaaltoja hyvin korkeina aallonhuippuina ja puolta vähemmän gamma-aaltoja kuin verrokeilla[6].