Nicolay

Nicolay (ven. Николаи) on sammunut venäläinen aatelissuku, joka kuuluu vapaaherrallisena myös Suomen aateliin. Se on alun perin lähtöisin Ruotsista, josta suvun jäseniä muutti 1500-luvulla uskonpuhdistuksen vuoksi Saksan Lyypekkiin ja Strasbourgiin. Nicolay-suvun venäläinen haara polveutui 30 vuotta Venäjän keisarillista hovia palvelleesta Ludwig Heinrich von Nicolaysta, jonka Pyhä Rooman keisari Josef II aateloi vuonna 1782 ja Venäjän keisari Paavali I vuonna 1797. Suomen aateliin suku introdusoitiin vuonna 1828 numerolla 30.^[1]

Nicolay-suvun vaakuna.

Suomessa Nicolay-suvun omistuksiin ovat kuuluneet Viipurissa sijaitsevat Monrepos’n ja Liimatan kartanot. Vuonna 1943 sammuneen suvun viimeinen mieslinjan edustaja oli vuonna 1919 kuollut Paul von Nicolay. Monrepos’n puistossa on Ludwigsteinin saari, jonne on haudattu Nicolay-suvun jäseniä 1820-luvulta lähtien.

Suvun jäseniä

• Ludwig Heinrich von Nicolay (1737–1820), akateemikko ja kirjailija
• Paul Nicolay (1777–1866), diplomaatti, Ludwig Heinrichin poika
• Aleksander Pavlovitš von Nicolay (1821–1899), valtiosihteeri ja ministeri, Paulin poika
• Nikolai Armand von Nicolay (1818–1869), diplomaatti, Paulin poika
• Leonti Pavlovitš von Nicolay (1820–1891), kenraali, Paulin poika
• Paul von Nicolay (1860–1919), evankelista, Nikolai Armandin poika

Lähteet

1. Nicolaij. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone. Viitattu 23.11.2014.