Neuvostoliiton elokuva
From Wikipedia, the free encyclopedia
Elokuva Neuvostoliitossa oli varsinkin Neuvostoliiton valtion alkuvuosikymmeninä tärkeä propagandakeino aikansa uusimpana ja kiinnostavimpana joukkotiedotuksen välineenä. Stalinin kuoleman 1953 jälkeen elokuvatuotanto alkoi vähitellen monipuolistua ja propagandaelokuvista muodostua vain yksi neuvostoelokuvan monista genreistä. Silti koko elokuvatuotannolta vaadittiin lajityypistä riippumatta ja muun Neuvostoliiton kulttuurin tavoin sosialistisen realismin ihanteiden kunnioittamista.
Neuvostoliitto oli Yhdysvaltojen ja Intian ohella yksi maailman suurimpia elokuvatuottajamaita, Stalinin vuosia lukuun ottamatta. Elokuvia myös käytiin katsomassa ahkerasti: vielä 1980-luvullakin, katsojamäärien oltua jo pitkään laskussa, jokainen neuvostokansalainen kävi elokuvateatterissa keskimäärin 16 kertaa vuodessa[1]. Alan ylimpänä instituutiona toimi vuodesta 1963 valtionkomitea Goskino, joka huolehti sekä elokuvien tuotannosta että niiden tarkastuksesta ja hyväksymisestä esitettäviksi. Sen edeltäjiä olivat ensimmäinen Goskino vuoteen 1924, sitten Sovkino 1924–1930, sitten Sojuzkino 1930–1933, sitten elo- ja valokuvatuotannon valtiondirektoraatti GUKF, vuodesta 1939 elokuva-asioiden keskuskomitea ja vuosina 1946–1963 elokuvaministeriö[2].