Natamysiini

Natamysiini eli pimarisiini on sieni-infektioiden hoitoon käytetty melko laajakirjoinen polyeeneihin kuuluva antimykootti.^[1] Se on myös elintarvikelisäaine, jonka E-koodi on E 235. Se tehoaa hiivasieniin, mutta myös homeisiin ja alkueläimiin, ja sitä käytetään vain paikallishoidossa, sillä se ei imeydy suun kautta otettuna. Suurina annoksina se aiheuttaa ripulia ja mahavaivoja.^[1]. Elintarvikelisäaineena sitä saa käyttää kovien, puolikovien ja puolipehmeiden juustojen sekä kuivattujen, suolattujen makkaroiden pintakäsittelyyn.^[2]

Natamysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1R,3S,5R,7R,8E,12R,14E,16E,18E,20E,22R,24S,25R,26S)-22-[(2R,3S,4S,5S,6R)-4-amino-3,5-dihydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-1,3,26-trihydroksi-12-metyyli-10-okso-6,11,28-trioksatrisyklo[22.3.1.05,7]oktakosa-8,14,16,18,20-pentaeeni-25-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero	7681-93-8
ATC-koodi	A01AB10
PubChem CID	5281099
DrugBank	DB00826
Kemialliset tiedot
Kaava	C33H47NO13
Moolimassa	665,725 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	290 °C
Liukoisuus veteen	4,1 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	?

Koska natamysiiniä käytetään ihmisille tarkoitetuissa lääkkeissä, ja resistenssiä pitäisi välttää, EU:n komissio on vuonna 2003 todennut aikovansa arvioida uudelleen sen ja eräiden muiden aineiden turvallisuutta ja niiden käytön tarpeellisuutta elintarvikkeissa. Komission mietintöluonnoksessa todetaan, että niin kauan kuin näiden lisäaineiden turvallisuutta ei voida tieteellisesti taata, ne olisi kiellettävä.^[2] Natamysiini kuitenkin hyväksyttiin edelleen elintarvikelisäaineena käytettäväksi vuonna 2007 direktiivillä 95/2/EY.^[3] Uudelleenarviointi saatiin päätökseen 26. marraskuuta 2009.^[4]

Natamysiinin käyttö viinissä on EU:ssa kielletty. Sitä on kuitenkin löydetty Argentiinasta ja Etelä-Afrikasta tuoduista viineistä.^[5]

Natamysiinin valmistuksessa käytetään Streptomyces natalensis- ja Streptococcus lactis-bakteereja, jotka tuottavat sitä.^[6]

Sen enimmäismäärärajoitus on ADI: 0,3 mg/kg/vrk.^[7]

Lähteet

1. Tuominen RK, Männistö PT, Sieni-infektioiden hoitoon tarkoitetut lääkeaineet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J: Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 949–960. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa Farmakologia
2. Euroopan parlamentin mietintöluonnos, viitattu 7.2.2011
3. Eur-lex, 18.7.2007, viitattu 7.2.2011
4. Komission asetus (EU) N:o 257/2010, 25.3.2010, Eur-lex, viitattu 7.2.2011
5. 3.3.2010: Argentiinalaisista ja etelä-afrikkalaisista viineistä löydetty lääkejäämiä (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 7.2.2011
6. Scientific Opinion on the use of natamycin (E 235) as a food additive Efsa. Viitattu 8.2.2011. (englanniksi)
7. Lisäaineopas, Evira (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 7.2.2011

Aiheesta muualla

• PubChem: Natamycin (englanniksi)
• DrugBank: Natamycin (englanniksi)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Natamycin (englanniksi)
• ChemBlink: Pimaricin (englanniksi)
• European Food Safety Authority (EFSA): Scientific Opinion on the use of natamycin (E 235) as a food additive1 (pdf) (englanniksi)

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.