Miklós Jancsó
unkarilainen elokuvaohjaaja / From Wikipedia, the free encyclopedia
Miklós Jancsó [miklo:š jantšo:] (29. syyskuuta 1921 Vác – 31. tammikuuta 2014[1] Budapest) oli unkarilainen elokuvaohjaaja.
Miklós Jancsó | |
---|---|
Miklós Jancsó vuonna 2000. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. syyskuuta 1921 Vác, Unkari |
Kuollut | 31. tammikuuta 2014 (92 vuotta) Budapest, Unkari |
Ammatti | elokuvaohjaaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Infobox OK |
Jancsó nosti 1960-luvulla unkarilaisen elokuvan kansainväliseen maineeseen. Hänen kaikki elokuvansa käsittelevät historiallisia aiheita: niiden tapahtumat sijoittuivat Unkarin ja Itävalta-Unkarin kapinavuosiin sekä ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Elokuvat sisältävät runsaasti kansatieteellistä kuvastoa[2].
Jancsón elokuvissa on runsaasti pitkiä, cinemascopena kuvattuja ottoja. Ne ovat niin pitkiä, että elokuva Punainen psalmi sisältää yhteensä vain 27 ottoa[2]. Kamera seuraa etualalla käveleviä ihmisiä, zoomaa välillä pienen pieniin erikoislähikuviin ja vetäytyy sitten valtaviin laajakulmakuviin. Jancsón elokuvat muistetaankin erityisesti panoraamaotoista, joissa pienet ihmiset seisovat vasten avaraa unkarilaista pustaa – näkymää kutsutaan jancsólaiseksi maisemaksi. Jancsó vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2002.[3][4]
Jancsón ohjaamia elokuvia ovat muun muassa Miehet ilman toivoa (1966), Punaiset ja valkoiset (1967), Hiljaisuus ja huuto (1967), Punainen psalmi (1972) ja Ihmisten paheet (1976). Elokuvaohjaajana Jancsó oli avoimesti poliittinen, ja useisiin hänen teoksiinsa sisältyi edistyksen ja taantumuksen välinen taistelu.[2]