iranilainen kuuluisa pakolainen From Wikipedia, the free encyclopedia
Mehran Karimi Nasseri (pers. مهران کریمی ناصری; 1945 Masjed Soleiman, Iran – 12. marraskuuta 2022 Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Ranska)[1] oli iranilainen pakolainen, joka asui vuosia Pariisin lähellä sijaitsevan Charles de Gaullen lentoaseman 1. terminaalin lähtöaulassa. Hän asui siellä 8. elokuuta 1988 lähtien vuoteen 2006 saakka, jolloin hänet vietiin sairaalaan. Hänet tunnettiin myös nimellä Sir, Alfred Mehran (pilkku mukaan lukien).
| Mehran Karimi Nasseri مهران کریمی ناصری, |
|
|---|---|
 Mehran Karimi Nasseri lentokentällä huhtikuussa 2005. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1945 Masjed Soleiman, Iran |
| Kuollut | 12. marraskuuta 2022 (76 vuotta) Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Ranska |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Sir Alfred |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Nasserin tapauksen inspiroimana Steven Spielberg teki menestyselokuvan Terminaali (2004).
Nasseri syntyi Anglo-Persian Oil Company -yhtiön siirtokunnassa, joka sijaitsee Masjed Soleimanissa, Iranissa. Hänen isänsä oli iranilainen lääkäri, joka työskenteli Anglo-Persian Oil Companylle. Nasserin äiti oli englantilainen sairaanhoitaja, joka myös työskenteli yhtiölle. Nasseri saapui Britanniaan syyskuussa vuonna 1973 ja aloitti opinnot Bradfordin yliopistossa.
Britanniassa ollessaan Nasseri otti osaa mielenosoitukseen Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavia vastaan marraskuussa vuonna 1974. Nasseri palasi Iraniin 7. elokuuta 1975. Nasserin oman raportin mukaan Iranin salainen poliisi SAVAK pidätti hänet Teheranin lentokentällä. Hänet vietiin pahamaineiseen Evinin vankilaan, jossa häntä kidutettiin, ja hänet lopulta karkotettiin maasta.
Nasseri palasi Eurooppaan vuonna 1977, jossa hän anoi poliittista turvapaikkaa Länsi-Berliinistä, Länsi-Saksasta ja Alankomaista, mutta kummassakaan maassa hänen anomustaan ei hyväksytty. Vuonna 1978 hän yritti anoa poliittista turvapaikkaa Ranskasta, mutta anomus hylättiin. Samoin kävi myös Jugoslaviassa. Vuonna 1979 hän anoi poliittista turvapaikkaa Italiasta ja vuonna 1980 Ranskasta, mutta tuloksetta. Hän yritti muuttaa Britanniaan, mutta hänet käännytettiin Heathrow’n lentoasemalta. Nasseri yritti hakea turvapaikkaa Länsi-Saksasta, mutta hänet lähetettiin Belgian rajalle, jolloin Belgia antoi hänelle turvapaikan.
Belgian UNHCR:n antoi Nasserille turvapaikan 7. elokuuta 1980. Nasseri asui Belgiassa vuoteen 1986 asti. Nasseri väitti, että hänet mukiloitiin ja hänen olkalaukkunsa varastettiin RER:ssa, kun hän oli matkustamassa junalla Charles de Gaullen kansainväliselle lentoasemalle ja oli sitä kautta matkustamassa Heathrow’n lentoasemalle. Nasseri pääsi lennolle, mutta kun hän saapui Heathrow'hun, hänet pantiin ensimmäiselle lennolle takaisin Pariisiin. Nasseri ei onnistunut todistamaan henkilöllisyyttään eikä pakolaisstatustaan ranskalaisille virkamiehille. Ranskan viranomaiset veivät Nasserin odotusaulaan.
Vuonna 1999 Ranskan hallitus antoi Nasserille väliaikaisen viisumin ja pakolaispassin ja antoi hänelle luvan lähteä lentokentältä, mutta Nasseri vaati, että hänen nimekseen tulisi Sir Alfred. Nasseri sai kirjeen Britannian viranomaisilta, jonka mukaan hän ei saa käyttää nimeä, koska Sir on englantilainen aatelisarvonimi ja ainoastaan Britannian kruunu antaa sellaisia arvonimiä.
Monen vuoden jälkeen Nasseri tottui elämään lentokentällä. Hän peseytyi yleisissä suihkuissa ja heräsi kello 5.00, jolloin ensimmäiset matkustajat saapuivat kentälle. Lentokentän henkilökunta pesi joskus Nasserin vaatteita ja antoi hänelle sohvan käyttöön. Nasseri vietti päivänsä kuuntelemalla radiota, lukemalla kirjoja ja kirjoittaen päiväkirjaansa. Hänen päiväkirjansa julkaistiin elämäkertana nimeltään The Terminal Man. Elokuun 2006 jälkeen Nasseri ei enää ole ollut lentokentällä. 6. maaliskuuta 2007 hän siirtyi Emmaus-liikkeen vastaanottokeskukseen Pariisissa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
