suomalainen kuvanveistäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
Markus Timo Juhana Copper (vuoteen 1996 Paajanen; 26. joulukuuta 1968 Helsinki[1] – 25. toukokuuta 2019 Hørve, Holbæk, Tanska[2]) oli suomalainen kuvanveistäjä.
Markus Copper | |
---|---|
Markus Copper vuonna 2016, taustalla veistos Scania Clockwork. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. joulukuuta 1968 Helsinki, Suomi |
Kuollut | 25. toukokuuta 2019 (50 vuotta) Holbæk, Tanska |
Kansalaisuus | suomalainen |
Taiteilija | |
Ala | kuvanveistäjä |
Kuuluisimpia töitä | Archangel of the Seven Seas (1999), Kursk (2004), Estonia (2006) |
Palkinnot | |
Ars Fennica 1999 |
|
Copper opiskeli Taidekoulu Maassa Helsingissä vuosina 1989–1991 ja Kuvataideakatemiassa Helsingissä vuosina 1991–1995, jossa hän suoritti kuvanveiston kandidaatin tutkinnon.
Haastattelussaan Copper mainitsee opettajansa Radoslaw Grytan, joka tutustutti kaikkiin mahdollisiin materiaaleihin. Gryta antoi Copperille vapaat kädet tehdä ja kokeilla lähes mitä vain. Hän sai käyttää opettajansa valtuutuksella reilusti kuvanveistolaitoksen määrärahoja omiin kokeiluihinsa.[3]
Hän otti taiteilijanimen Copper, kun tulella tehdyn performanssin aikana sytytysnestepullo räjähti hänen syliinsä ja värjäsi hänen jalkansa kuparinvärisiksi.[3] Vuonna 1996 Copper sahasi vasemman kätensä irti sirkkelillä ja sen vuoksi hän käytti metallista tekokättä.[3]
Vuodesta 2000 Markus Copper asui ulkomailla muun muassa Berliinissä, Tukholmassa, Skånessa sekä vuodesta 2017 Kööpenhaminassa.
Markus Copperin taidetta tutkinut Saara Karhunen toteaa Copperin veistosten yhteyden esitystaiteeseen. Taiteilija teki performansseja 1990-luvun alussa opiskeluaikansa alkuvaiheessa yhdessä Kimmo Schroderuksen kanssa. Kokeilut liittyivät hänen mukaansa oman ilmaisuvälineen etsintävaiheeseen. Copper sanoi, että kun hän kyllästyi itse esiintymään, hän alkoi tekemään esiintyviä koneita.[4]
Yhteyden taiteenlajien välillä voi Karhusen mukaan nähdä myös siinä, että Copper käsitteli performansseissaan erilaisia materiaaleja, kuten bensiiniä, tulta, puukkoja ja härän päitä. Niiden provokatiivisuus ja uhkaavuus on tuttua myös veistoksista. Copper sanoi performanssiensa olleen nopea keino saada huomiota ja huomion herättämistä voi yhtälailla pitää hänen veistostensa tavoitteena.
Karhusen mukaan Markus Copperin veistoksia voi pitää esiintyvinä koneina.[4] Veistokset ja installaatiot ovat usein hyvin suuria ja ne hallitsevat tilaa fyysisellä olemuksellaan, sekä ääntä ja mekaanista liikettä hyödyksi käyttäen. Materiaaleinaan Copper käytti muun muassa metallia, puuta ja löydettyjä materiaaleja. Veistosten olemus on usein aggressiivinen, jopa väkivaltainen. Hänen teki aikaisemmin myös performanssitaidetta.[5]
Teosten muodon ja rakenteen riippumattomuuden takia niiden esitystapa pysyy taiteilijan hallinnassa, on Markus Copper todennut. ”Sen takia olen pitänyt niitä veistoksina, enkä installaatioina. Metallirungot sun muut on osa veistosta, niin kuin jalustat on joissain muissa veistoksissa.”[4]
Copper tunnetaan erityisesti suurista, tilaa hallitsevista teoksista, jotka hyödyntävät ääntä, mekaanista liikettä tai valoa. Moni hänen teoksistaan kommentoi ihmisen toimintaa, moraalia ja mielenmaisemaa.[6]
Mika Karhu on kirjoittanut, että Copper saa teostensa aiheet kulttuuria koskevista tragedioista, onnettomuuksista, väkivallasta, vallasta, luonnon tuhosta ja ihmisen osuudesta siihen.
"Tätä kautta saatava tieto on moniulotteista ja täynnä ristiriitoja. Copper ei hae kompromissia eikä konsensusta, vaan esittää ristiriidat, jotka ovat todellisuudessa läsnä kaiken aikaa. Sisällöllisinä työkaluina Copper käyttää omia kokemuksiaan. Kyseessä on eräänlaisen kulttuurisen aineenvaihdunnan dynaaminen jatkuvuus, joka virtaa kaikkien yhteisöjen läpi."[7]
Timo Valjakka kirjoitti: "Raskaissa ja toisinaan karkeatekoisissa veistoksissaan ja piirustuksissaan Copper tavoitti näiden traumatisoivien tapahtumien synnyttämät kollektiiviset pelot ja painajaiset tavalla, jonka ansiosta hänen teoksensa usein jäävät pysyvästi katsojien mieleen."[8]
Markus Copperille myönnettiin useita kotimaisia taidepalkintoja ja apurahoja, kuten Ars Fennica sekä Suomi-palkinto. Hänen teoksiaan on muun muassa Kiasman, Malmön taidemuseon, HAMin sekä Wihurin Säätiön kokoelmissa,[5] ja niitä on esitelty näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, muun muassa Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa New Yorkin MoMA:n P.S.1-näyttelytilassa. Nykytaiteen museo Kiasmassa oli vuonna 2009 esillä Horror Vacui -niminen näyttely, joka koostui Markus Copperin, Kimmo Schroderuksen ja Jari Haanperän veistos- ja videoinstallaatioista.[9]
Vuonna 2020 poliisi ilmoitti etsivänsä Copperin Sixpack of Instant Death -teoksen osia. Ne sisälsivät räjähdysainetta. Poliisi pyysi yleisöltä vihjeitä niiden olinpaikasta.[10] Osat löytyivät [11] ja poliisi poisti teoksesta räjähdysaineet [12].
Syksyllä 2022 Kiasmassa avattiin Markus Copperin retrospektio Metallin maku.[13]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.