Magnetohydrodynaaminen propulsio
From Wikipedia, the free encyclopedia
Magnetohydrodynaaminen propulsio (MHD)[1] on työntövoimaa sähköisesti magnetohydrodynaamisella periaatteella tuottava propulsiolaitteisto.[2] Magnetohydrodynaamisesta propulsiosta on rakennettu toimiva prototyyppi.[3]
Työntövoima syntyy, kun väliaine – neste tai kaasu – saadaan sähköiseksi ja sitä voidaan sen jälkeen liikuttaa magneettikentällä. Tämä taas työntää alusta toiseen suuntaan. lähde?
Magnetohydrodynaamisessa propulsiossa ei ole liikkuvia osia, minkä ansiosta se tarvitsee vähemmän huoltoa[4]. Samalla se on hiljainen tai jopa äänetön, mikä olisi suuri etu sotilaallisissa tarkoituksissa[4].
Huolimatta monista yrityksistä rakentaa toimiva MHD-alus, se on pysynyt epäkäytännöllisenä. lähde?
Ajatus magnetohydrodynaamisesta propulsiosta on peräisin 1960-luvulta. Vuonna 1992 japanissa rakennettiin Yamato-1, 30-metrinen testialus, joka oli varustettu MHD:llä. Moottorin suuren painon vuoksi Yamato kykeni etenemään parhaimmillaan vain reilun 12 kilometrin tuntinopeudella ja se kulutti paljon energiaa. [4]
MHD:n toiminnan parantamiseksi tarvittaisiin voimakkaampia magneetteja, joita onkin sittemmin kehitetty fuusiovoiman tutkimuksissa. Magneettikenttien aiheuttaman korroosion vuoksi tarvittaisiin kestävämpiä elektrodeja, ja viime vuosina polttokenno- ja akkuteollisuudessa on kehitetty kestäviä pinnoitteita. MHD kärsii myös vastusta lisäävistä kaasukuplista, joita muodostuu elektrodien pinnalle, kun sähköä johdetaan meriveden läpi. Myös tähän on kehitetty mahdollisia ratkaisuja polttokennojen tutkimuksessa. Lisäksi kaasukuplien romahtaessa syntyy kuoppia, jotka vahingoittavat elektrodeja. [4]
Nykyään DARPA kehittää magnetohydrodynaamista propulsiota edelleen.[4]
MHD:tä muistuttava työntölaitteisto esiintyi Tom Clancyn kirjassa Punaisen lokakuun metsästys ja saman nimisessä elokuvassa.[4]