From Wikipedia, the free encyclopedia
Luxemburg eli luksemburgi[2] (omakielinen nimi: Lëtzebuergesch) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva germaaninen kieli, jota puhutaan Luxemburgissa ja osassa Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa. Luxemburg on ollut vuodesta 1984 lähtien Luxemburgin virallinen kieli. Kieltä puhuu äidinkielenään noin 320 830 ihmistä.[1] Kielen katsotaan olevan uhanalainen.[3] Kielen osaaminen on kuitenkin vaatimus Luxemburgin kansalaisuuden saamiseksi hakemuksella.[4]
| Luxemburg | |
|---|---|
 Luxemburgin (vaaleansinisellä) ja franconiansaksan (tummansinisellä) puhuma-alue |
|
| Oma nimi | Lëtzebuergesch |
| Muu nimi | luksemburgi |
| Tiedot | |
| Alue |
 Luxemburg  Belgia  Ranska  Saksa |
| Virallinen kieli |
Luxemburg |
| Puhujia | 320 830[1] |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä | germaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | lb |
| ISO 639-2 | ltz |
| ISO 639-3 | ltz |
Luxemburg kuuluu saksan läntisiin keskimurteisiin (Westmitteldeutsch) ja muistuttaa paljon muun muassa Kölnissä puhuttua niin sanottua ripuaarin murretta. Luxemburgin kielessä käytetään paljon ranskasta omaksuttuja lainasanoja, koska ranskalla on Luxemburgin valtiossa vahva asema muun muassa lainsäädännössä ainoana kielenä.
| Bilabiaalit | Labiodentaalit | Alveolaarit | Postlveolaarit | Alveolopalataalit | Palataalit | Velaarit | Uvulaarit | Glottaalit | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Klusiilit | p b | t d | k g | ||||||
| Nasaalit | m | n | ŋ | ||||||
| Tremulantit | ʀ | ||||||||
| Frikatiivit | f v | s z | ʃ ʒ | ɕ ʑ | χ ʁ | h | |||
| Affrikaatat | ts | tʃ | |||||||
| Approksimantit | j | w | |||||||
| Lateraaliapproksimantit | l |
Soinnilliset obstruentit ääntyvät tavun lopussa soinnittomina. Soinnittomat klusiilit /p t k/ ääntyvät useimmiten aspiroituina ja soinnilliset /b d g/ usein soinnittomina; näin ollen ero niiden välillä on enemmänkin fortis/lenis-distinktio. /g/ esiintyy vain sanan alussa, ja historiallista /g/ vastaa jokin frikatiivi /ɕ ʑ χ ʁ/ tai kato.[5]
Tremulanttifoneemin äännearvo ennen vokaaleja on yleensä [ʀ] ja harvemmin [ʁ]. Vanhempien puhujien puheessa tremulantti ääntyy myös sanan lopussa siinä missä nuoremmilla puhujilla se ääntyy vokaalina [ə] tai [ɐ]. Lyhyen vokaalin ja konsonantin välissä se ääntyy joko [ʁ] tai [χ] seuraavan konsonantin soinnillisuuden mukaan.[5]
[χ] ja [ɕ] ovat saman foneemin /χ/ allofoneja, ja vastaavasti [ʁ] ja [ʑ] ovat /ʁ/:n allofoneja, vaikkakin [ʑ] esiintyy vain harvoin. [χ] ja [ʁ] esiintyvät takavokaalien jälkeen ja [ɕ] ja [ʑ] muulloin. Yhä useammalla puhujalla [ʃ] ja [ɕ] sekä [ʒ] ja [ʑ] ovat langenneet yhteen.[5]
[j] korvautuu usein [ʒ]:lla. [w] on /v/n allofoni äänteiden [ʃ ts k] jälkeen; muulloin foneemin äännearvo on [v].[5]
Luxemburgin monoftongeja ovat [iː i eː e ə ɛː æ aː ɑ ɐ oː o uː u] ja diftongeja [iə ɜɪ æːɪ ɑɪ uə əʊ æːʊ ɑʊ]. Lyhyet [i u] eroavat pitkistä vastineistaan pelkästään pituudeltaan, samoin [e o], vaikkakin puhujan aksentista ja iästä riippuen avoimemmatkin äännearvot [ɛ ɔ] ovat mahdollisia erityisesti ennen /r/:ää. [ə] ja [e] ovat saman foneemin /e/ allofoneja: [e] esiintyy vain ennen velaarisia konsonantteja, kun taas [ə] muissa yhteyksissä. Vokaalien [aː] ja [ɑ] välinen ero on pituuden lisäksi laadullinen, ja pitkä [aː] on laadultaan lähellä [æ]:tä.[5]
Vierasperäisissä sanoissa esiintyy muitakin vokaaleja; näitä ovat [yː y øː œː œ oɪ ɛ̃ː ɑ̃ː õː].[5]
Sanapaino on yleisimmin toiseksi viimeisellä tavulla, mutta se voi olla myös kolmanneksi viimeisellä tai viimeisellä tavulla. Ranskasta lainatuissa lainasanoissa paino on usein siirtynyt toiseksi viimeiselle tavulle.[5]
Luxemburgin aakkoset koostuvat latinalaisten aakkosten[6] 26 kirjaimesta sekä kolmesta muokatusta: é, ä ja ë. Ranskan- ja saksankielisten lainasanojen tarkkeita kuitenkin usein säilytetään, esimerkiksi:
Luxemburgin vokaalit:
|
|
|
Luxemburgin kielessä on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri) ja kolme sijamuotoa (nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi). Demonstratiivit, artikkelit ja pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Monikonmuodoissa sukupuolta ei eroteta. Artikkeleiden ja muutaman muun sanan eri muodot on lueteltu alla olevissa taulukoissa:
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Erottuvia nominaalin muotoja, eli niitä, jotka poikkeavat akkusatiivin muodoista, näkyy joissakin lauseissa kuten der Däiwel (”Paholainen”) ja eiser Herrgott (”Herramme”). Myös harvinaisia genetiivin muotoja löytyy: Enn des Mounts (”kuun loppu”), Ufanks der Woch (”viikon alku”). Tavallisessa puheessa genetiivi korvataan datiivin ja possessiivin yhdistelmällä: esim. dem Mann säi Buch (”miehelle hänen kirjansa”, eli ”miehen kirja”). Tätä ilmiötä kutsutaan perifrastiseksi genetiiviksi ja sitä löytyy myös saksan puhekielestä ja joistakin sen murteista, sekä hollannista.
Luxemburgin pronominien eri muodot näkyvät alla olevassa taulukossa (painottomat muodot suluissa):
| nominatiivi | akkusatiivi | datiivi | |
| 1. yksikkö | ech | mech | mir (mer) |
| 2. yksikkö | du (de) | dech | dir (der) |
| 3. yksikkö (miehistä) | hien (en) | hien (en) | him (em) |
| 3. yksikkö (naisista) | si (se) | si (se) | hir (er) |
| 3. yksikkö (neutri) | hatt (et) | hatt (et) | him (em) |
| 1. monikko | mir (mer) | äis/eis | äis/eis |
| 2. monikko | dir (der) | iech | iech |
| 3. monikko | si (se) | si (se) | hinnen (en) |
Luxemburgissa teititellään samalla tavalla kuin suomen kielessä eli monikon toisen persoonan muotoja käyttämällä: dir, iech, iech. Tyttöihin ja naisiin voi viitata myös neutripronominin hatt muodoilla:
Eifeler Regel eli Eifelin sääntö viittaa luxemburgissa esiintyvään fonologiseen prosessiin, joka aiheuttaa loppukonsonantin [n] poiston tietyissä olosuhteissa, yleensä ennen tiettyjä konsonantteja. Sekä Eifelin sääntö että määräisen artikkelin käyttö yhdessä henkilön nimen kanssa ovat kieliopillisia ominaisuuksia, jotka erottavat luxemburgin saksasta.
Sääntöä voi määritellä näin:
Myös monta n- tai nn-loppuista sanaa ei koske Eifelin sääntö:
Itse asiassa n vartalokonsonanttina (eli silloin, kun ei ole osa kieliopillista suffiksia) on sisältösanoissa melko vakaa. Poikkeuksia ovat mm. Wäi(n) (viini), Stee(n) (kivi), geschwë(nn) (pian).
Kun lopullinen -n katoaa monikollisesta substantiivista, jonka yksiköllinen muotokin päättyy e:hen, niin kaksoispistettä on käytettävä erottamaan monikko:
Luxemburgiin on lainattu paljon sanoja ranskasta, esim. Buschauffeur eli bussinkuljettaja (saks. Busfahrer, ransk. chauffeur de bus). Jotkin sanat poikkeavat saksan kirjakielestä, mutta vastineita voi löytyä saksan eri murteista, esim. gromperen eli perunat (saks. Kartoffeln). Jotkin sanat taas löytyvät ainoastaan luxemburgin kielestä.
Tuoreimmat uudissanat lainataan suoraan englannin kielestä ja käsittävät tietoliikenteen ja tietojenkäsittelytieteen aloja sekä Internetiä. Viimeaikaisia uudissanoja ovat muun muassa:
»All Mënsch kënnt fräi a mat deer selwechter Dignitéit an dene selwechte Rechter op d'Welt. Jiddereen huet säi Verstand a säi Gewësse krut an soll an engem Geescht vu Bridderlechkeet denen anere géintiwwer handelen.»
Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
