H. C. Andersenin satu From Wikipedia, the free encyclopedia
Lumikuningatar (Snedronningen) on H. C. Andersenin kirjoittama satu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1845. Satu on pisimpiä Andersenin satuja, ja siitä on tehty lukuisia elokuva-, tv- ja teatterisovituksia.
Tihulaisten kuningas valmistaa itselleen taikapeilin, joka tuo epäonnea hyville ihmisille. Tihulaisten käytössä peili kuitenkin särkyy ja sen tuhannet miljoonat pienet sirpaleet leviävät ympäri maailmaa. Nämä sirpaleet joutuvat ihmisten sydämiin jäädyttäen ne ja muuttaen heidät pahoiksi.
Vuosia myöhemmin pieni tyttö ja pieni poika, Gerda ja Kai, asuvat suuressa kaupungissa. Kain isoäiti kertoo lapsille legendan Lumikuningattaresta, joka hallitsee lumihiutaleita. Kesällä peilin sirpaleita joutuu Kain sydämeen ja silmiin. Kain luonne muuttuu: hänestä tulee ilkeä ja epäkohtelias. Hän tuhoaa hänen ja Gerdan istuttaman ruusupenkin, eikä välitä enää Gerdasta tai isoäidistään, koska pitää heitä rumina. Ainoa asia mitä hän pitää kauniina ovat lumihiutaleet.
Seuraavana talvena hän suuntaa kelkallaan markkinoille ja näkee suuren vaunun, jota Lumikuningatar ajaa ja seuraa häntä. Kaupungin ulkopuolella Lumikuningatar nostaa Kain vaunuunsa ja suutelee häntä kahdesti: ensimmäisellä kerralla puuduttaakseen hänet kylmältä ja toisella saadakseen hänet unohtamaan entisen elämänsä. Hän ei suutele Kaita kolmatta kertaa, koska se tappaisi hänet. Suudelmien seurauksensa Kai lähtee Lumikuningattaren mukaan.
Kaupungin asukkaat uskovat Kain hukkuneen läheiseen jokeen, mutta Gerda kieltäytyy uskomasta asiaa ja päättää etsiä Kain. Hän kyselee kaikilta Kain olinpaikasta mutta turhaan. Lopulta hän päättää kysyä asiaa joelta ja tarjoaa palkkioksi punaisia kenkiään. Joki kertoo Gerdalle, ettei Kai ole hukkunut ja Gerda jatkaa etsintäretkeään. Etsintäretkellään hän tapaa vanhan korpin, joka kertoo Kain olinpaikan. Hän menee korpin ohjeiden mukaisesti suureen linnaan, jossa kohtaa prinsessan ja prinssin, jotka ovat ilkeitä mutta päättävät kuitenkin auttaa Gerdaa antamalla hänelle oppaan ja lämpimiä vaatteita. Matkalla Gerda kuitenkin kaapataan ja hänet viedään varkaiden linnaan, jossa hän tutustuu ryövärityttöön. Tyttö auttaa Gerdan pakoon ja kertoo, että Kai on viety Lumikuningattaren kotiin Lappiin.
Kun Gerda saapuu perille Lumikuningattaren linnaan hän kohtaa ongelmia, hänen on löydettävä Kai. Lisäksi myös Kain on suoriuduttava palapelin ratkaisemisesta, jotta Lumikuningatar vapauttaisi hänet. Lopulta Gerda kuitenkin löytää Kain ja itkee kyyneleitä, jotka sulattavat sirpaleet pois. Sadun lopussa Kai ja Gerda palaavat kotiinsa aikuisina ja on jälleen kesä.
Monien kirjallisuuden hahmojen uskotaan pohjautuvan Lumikuningattareen. Esimerkiksi C. S. Lewisin teos Velho ja leijona saattaa osittain pohjautua Lumikuningattareen, sillä Narnian kuningatar muutti Narnian ikuisen talven maaksi ja hän pukeutui myös valkoiseen turkkiin. Samankaltainen hahmo on myös Tove Janssonin Taikatalven Jäärouva.[1]
Myös Disneyn Frozen-elokuva perustuu löyhästi Lumikuningattareen.[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
