Lucky Golden Stripes and Starpose
Wigwamin studioalbumi vuodelta 1976 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Lucky Golden Stripes and Starpose on suomalaisen Wigwam-yhtyeen kuudes studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1976. Levystä oli tarkoitus tulla Wigwamin läpimurtolevy etenkin Isossa-Britanniassa siellä aiemmin julkaistun ja kohtalaista menestystä saavuttaneen Nuclear Nightclub -levyn jälkeen, mutta se ei saanut yhtä hyvää vastaanottoa eikä levymyyntikään yltänyt samalle tasolle. Isossa-Britanniassa levyn julkaisi Virgin Records -levy-yhtiö.
Lucky Golden Stripes and Starpose Wigwam | ||
---|---|---|
![]() | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | tammikuu 1976 | |
Studio | Virgin Manor -studio | |
Julkaistu | ![]() ![]() ![]() ![]() | |
Formaatti | LP (1976, 1979, 2018, 2021) C-kasetti (1976) CD (1992, 2005, 2010, 2018) | |
Tuottaja(t) | Ronnie Leahy | |
Tyylilaji | progressiivinen rock, taiderock, poprock | |
Kesto | 36.38 | |
Levy-yhtiö | ![]() ![]() ![]() ![]() | |
Muut kannet | ||
![]() Brittipainoksen kansikuva | ||
Listasijoitukset | ||
| ||
Wigwamin muut julkaisut | ||
Nuclear Nightclub 1975 |
Lucky Golden Stripes and Starpose 1976 |
Dark Album 1977 |
Pääasiallisilla lauluntekijöillä Jim Pembrokella ja Pekka "Rekku" Rechardtilla oli sävellettäessä ristiriitainen tilanne, koska Virgin-levy-yhtiö halusi yhtyeeltä hittiaineksia edellisen Nuclear Nightclub -levyn ”Freddie Are You Ready” -kappaleen tapaan, kun taas Jimille ja Rekulle ajatus kaupallisesta musiikin tekemisestä oli vieras. Yhtyeeltä kyseltiin toistuvasti uutta singleä ja ”Tramdriver” tehtiin yhden iltapäivän aikana Virginin liikkuvan studion avulla maaseudulla.[3]
Manor-studion henki oli erikoinen ja sisäänpäin kääntynyt eivätkä tuotannosta ja äänityksestä vastaavat olleet aina tehtäviensä tasalla.[4] Tämä kaikki ehkä heijastuu ”International Disaster” -laulussa, joka on tarttuva pop-kappale, mutta käsittelee nimensä mukaisesti, miten "hitaasti yltyvä tuho yllättää meidät" ja "järjestää elämämme uudelleen". Laulussa on mukana Rechardtin harvoin soittama akustinen kitara. Rechardt itse pettyi albumin nimikappaleen lopputulokseen, vaikka se onnistui sävellyksenä ja sovituksena.[5]