Ljudmila Aleksejeva
venäläinen toisinajattelija From Wikipedia, the free encyclopedia
venäläinen toisinajattelija From Wikipedia, the free encyclopedia
Ljudmila Mihailovna Aleksejeva (ven. Людми́ла Миха́йловна Алексе́ева; 20. heinäkuuta 1927 Jevpatorija, Neuvostoliitto – 8. joulukuuta 2018 Moskova, Venäjä) oli venäläinen toisinajattelija ja Venäjän ihmisoikeusliikkeen keskeinen hahmo, Venäjän omaksitunnoksi kutsuttu.[1][2]
| Ljudmila Aleksejeva | |
|---|---|
| Людми́ла Алексе́ева | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1927 Jevpatorija, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 8. joulukuuta 2018 (91 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
Saharov-palkinto (2009) Venäjän valtionpalkinto (2017) |
| Järjestö | Moskovan Helsinki-ryhmä |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Ljudmila Aleksejeva syntyi vuonna 1927 Krimin niemimaalla Jevpatorijassa. Hänen isänsä Mihail Lvovitš Slavinsky oli ekonomisti ja äitinsä Valentina Afanasjevna Efimenko oli matemaatikko. Ljudmilan ollessa neljävuotias perhe muutti Moskovaan. Hän avioitui vuonna 1945 Valentin Aleksejevin kanssa ja sai kaksi poikaa, Sergein ja Mihailin.[3] Hän valmistui Moskovan valtionyliopiston MGU:n historian tiedekunnasta 1950.[1] Samana vuonna hän liittyi kommunistiseen puolueeseen.[3]. Hän työskenteli myöhemmin Nauka-kustannusyhtiön tiedetoimittajana.[4]
Aleksejeva aktivoitui Stalinin kuoleman jälkeen, ja hänen asunnostaan tuli moskovalaisen älymystön kokoontumispaikka. Yhtenä herätteenä Aleksejevan aktivismille oli venäläiskirjailijoiden Andrei Sinjavskin ja Juli Danielin joutuminen 1966 vankileirille syytettynä ”neuvostovastaisesta toiminnasta”.[1] Aleksejeva perusti vuonna 1968 muutaman kumppaninsa kanssa maanalaisen sanomalehden, Hronika tekuštših sobytin (‘Ajankohtaisten tapahtumien kronikka’).[5] Aleksejeva olikin vuodesta 1968 useita kertoja kuulusteltavana ja kotietsintöjen kohteena.[1] Vuonna 1968 hänet erotettiin kommunistisesta puolueesta ja hän menetti työnsä Naukassa. Syynä oli se, että hän oli allekirjoittanut kirjeen, joka puolusti Alexander Ginzburgia ja muita merkittäviä toisinajattelijoita.[3]
Aleksejeva työskenteli vuosina 1970–1977 Neuvostoliiton tiedeakatemian yhteiskuntatieteiden tieteellisen tiedon instituutissa.[4] Hän liittyi vuonna 1976 Moskovan Helsinki-ryhmään, jonka tarkoituksena oli vaatia neuvostohallintoa pitäytymään Helsingin päätösasiakirjaan kuuluneissa ihmisoikeuksissa.[5] Ihmisoikeusaktivistien pidätykset kiihtyivät vuonna 1977, mikä pakotti Aleksejevan muuttamaan Yhdysvaltoihin, missä hän toimi Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajana.[1]
Aleksejeva palasi Venäjälle vuonna 1993 ja aloitti uudelleen Moskovan Helsinki-ryhmän maanlaajuiset kampanjat. Hän sai kansallista huomiota uuden sukupolven aktivisteilta, kun hän osallistui vuosien 2009–2010 jo yli 80-vuotiaana mielenosoituksiin.[5] Hänet pidätettiin vuonna 2010 uudenvuodenaattona järjestetyssä luvattomassa mielenosoituksessa.[1]
Aleksejeva oli yhteiskunnallisesti aktiivinen kuolemaansa asti. Vuonna 2014 hän kertoi vastustavansa Krimin miehitystä ja puolusti Jehovan todistajien oikeutta uskonnonvapauteen Venäjällä[6]. Aleksejeva kuoli joulukuussa 2018 moskovalaisessa sairaalassa.[1]
Kun Memorial-järjestö sai vuonna 2009 Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon, Aleksejeva oli yksi sen kolmesta edustajasta.[7] Vladimir Putin palkitsi vuonna 2017 puolestaan Aleksejevan ihmisoikeustyöstä Venäjän valtionpalkinnolla.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
