havupuusuku From Wikipedia, the free encyclopedia
Libocedrus on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu määrittelystä riippuen viisi tai kuusi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita ja pensaita, joita esiintyy luonnonvaraisena läntisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa. Suvun tyypillinen ominaispiirre ovat hieman saniaisten lehtiä muistuttavat litteät versot, joita reunustavat leveät suomumaiset laitalehdet.[1][2]
| Libocedrus | |
|---|---|
 Libocedrus bidwillii |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Havupuut Pinophyta |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Callitroideae |
| Suku: |
Libocedrus Endl., 1847[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Suvun tieteellinen nimi Libocedrus on muodostettu muinaiskreikan kielestä johdetusta kyyneltä tai pisaraa tarkoittavasta sanasta libos ja setriä tarkoittavasta sanasta cedrus. Nimen pisaraa tarkoittava osa viittaa pihkaneritykseen.[1]
Suvun Libocedrus edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne voivat olla yksi- tai monirunkoisia puita tai pensaita.[1] Suurimmat suvun puut kasvavat noin 35 metrin korkeuteen. Latvus voi olla muodoltaan kartiomainen tai pensasmainen, ja suuremmat oksat voivat olla vaakatasossa siirottavia tai kohenevia.[1] Pienemmät sivusuuntaiset versot haarautuvat usein säännöllisesti tasossa, jolloin oksanhaara muistuttaa saniaisen lehteä.[1][2] Silmut eivät yleensä erotu lehtien seasta.[2]
Lehdet ovat yksinkertaisia ja ruodittomia. Hyvin nuorilla taimilla esiintyvät varhaislehdet voivat olla neulasmaisia.[3] Myöhäislehdet ovat suomumaisia, johteisia ja limittäisiä. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[1] Litteiden kasvuversojen lehdet ovat usein vahvasti kaksimuotoisia. Ne voidaan jakaa litteän verson ylä- ja alapinnalla kasvaviin vinoneliömäisiin keskilehtiin sekä verson laidoilla kasvaviin vastakkaintaittuneen kourumaisiin ja muodoltaan sirppimäisiin laitalehtiin.[1][4][5][2] Laitalehdet ovat usein keskilehtiä suurempia.[1] Kukintoja tuottavat versot ja vanhempien puiden kasvuversot voivat olla poikkileikkaukseltaan nelisärmäisiä.[4][5] Kaikki lehdet ovat ehytlaitaisia ja nystyttömiä. Lehden kaikilla pinnoilla voi esiintyä ilmarakoja. Niitä on kuitenkin eniten verson alapinnan puoleisella lehden sivulla, johon ne muodostavat näkyviä vaaleita ilmarakojuovia.[1]
Suvun kasvit ovat yksikotisia, mikä tarkoittaa erillisten hede- ja emikukintojen kehittyvän samaan kasviyksilöön.[1] Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[1]
Hedekävyksi kutsuttu hedekukinto koostuu 8–24 kilpimäisestä hedelehdestä, jotka ovat asettuneet rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti. Hedekäpy on yleensä 2,5–10 millimetriä pitkä ja 2–3,5 millimetriä leveä. Kunkin hedelehden abaksiaalisella tai alapinnalla on neljästä kuuteen siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1]
Kävyksi kutsuttu emikukinto koostuu neljästä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kahdeksi ristikkäin vastakkaiseksi pariksi. Käpy on tavallisesti 8–18 millimetriä pitkä. Kukin käpysuomu muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Ainoastaan kärjenpuoleinen käpysuomupari tuottaa siemeniä, tyvenpuoleisten suomujen ollessa steriilejä. Yksi käpy tuottaa tavallisesti yhdestä neljään siementä.[1]
Siemenet ovat lenninsiivellisiä. Kahdesta siivestä toinen on huomattavasti suurempi. Siementaimella on kaksi sirkkalehteä.[1]
Suvun Libocedrus kasvit ovat sypressikasvien heimon alaheimoon Callitroideae kuuluvia havupuita. Niiden lähin sukulaislaji on ristisypressi (Pilgerodendron uvifera), joka luokitellaankin toisinaan kuuluvaksi sukuun Libocedrus. Vanhemmissa luokituksissa sukuun sisällytettiin tavallisesti myös tuoksusetrien (Calocedrus), chilentuoksusetrien (Austrocedrus) ja Papuacedrus-suvun lajit.[1][2]
Havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin vuoden 2010 teoksessa A Handbook of The World's Conifers sukuun luokitellaan kuuluvaksi seuraavat viisi lajia.[1]
Näiden lisäksi pitkään omaan yksilajiseen sukuunsa sijoitettu eteläamerikkalainen ristisypressi voidaan luokitella tähän sukuun nimellä Libocedrus uvifera useiden 2000- ja 2010-lukujen molekyylibiologisten tutkimusten perusteella.[1][2]
Suvun edustajia esiintyy luonnossa ainoastaan eteläisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa.[1] Suvun kasvien ei uskota koskaan ylittäneen valtameriä, vaan levinneen nykyisille esiintymisalueilleen aikana, jolloin saarten välillä on ollut maayhteys. Suvun levinneisyys onkin ollut esihistoriallisina aikoina selvästi nykyistä laajempi. Sukuun luokiteltuja oligoseeni- ja mioseeniepookin aikana syntyneitä fossiileja on löydetty nykyisen Australian Tasmaniasta ja Uudesta-Etelä-Walesista.[6]
Useat suvun lajit kasvavat luonnossa vuoristosademetsissä, joiden valtapuita ovat koppisiemeniset lehtipuut tai podokarpuskasvien heimon (Podocarpaceae) havupuut.[7][4][5] Libocedrus chevalieri ja Libocedrus yateensis ovat sopeutuneet elämään Uuden-Kaledonian vähäravinteisilla pensastomailla.[8][9] Libocedrus chevalieri kasvaa vuorten rinteiden pensastoissa, kun taas Libocedrus yateensis kasvaa ainoastaan serpentiinialueiden jokirannoilla.[8][9]
Uusiseelantilaisen lajin Libocedrus plumosa tumman punaruskeaa puuta on käytetty huonekaluissa ja puusisustuksessa.[9] Lajilla ei kuitenkaan nykyisin ole huomattavaa taloudellista merkitystä sen harvinaistumisen ja tästä seuranneen suojelun vuoksi.[9] Varsinkin lajia Libocedrus bidwillii, mutta myös lajia Libocedrus plumosa käytetään koristepuina.[8][9]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
