putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Lettorikko (Saxifraga hirculus) on laajalti harvinaistunut, Euraasian ja Pohjois-Amerikan havumetsä- ja vuoristoalueiden rikkokasvi. Laji on Suomessa rauhoitettu.[3] Lettorikko kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin.[4]
| Lettorikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Alaheimo: | Saxifragoideae[2] |
| Suku: | Lehtirikot Saxifraga |
| Laji: | hirculus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saxifraga hirculus |
|
| Katso myös | |
Monivuotinen lettorikko kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, haaraton, monilehtinen ja yläosastaan ruskeakarvainen. Kasvin lehdet ovat lyhytruotisia tai ruodittomia, suikeita ja ehytlaitaisia. Latvaan puhkeaa 1–3 vaaleankeltaista ja punapilkkuista kukkaa, jotka ovat kasvin kokoon nähden isot. Kaksineuvoisten kukkien verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on kymmenen kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, ja emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suomessa lettorikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy monisiemeninen, kaksiosainen kota.[5][6]
Lettorikko tuottaa runsaasti siemeniä, mutta tiiviskasvuisissa kasvuympäristöissä siementaimia kehittyy harvoin. Laji leviääkin tehokkaammin rönsyjen avulla. Usein vain rönsykärkien lehtiruusukkeet säilyvät talven yli.[6]
Lettorikkoa tavataan suuressa osassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsäaluetta sekä vuoristoja. Euroopassa lajia tavataan Britteinsaarilta, Pohjois-Saksasta ja -Puolasta sekä Keski-Venäjältä Fennoskandiaan, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle. Lisäksi sitä esiintyy etelämpänä Alpeilla, Karpaateilla ja Kaukasuksella sekä myös Islannissa. Laji on kuitenkin hävinnyt laajoilta alueilta Pohjois- ja Keski-Euroopasta. Venäjällä levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella läpi Siperian Tyynellemerelle saakka ja etelässä Keski-Aasian ja Kiinan vuoristoihin. Boreaalisen vyöhykkeen suoalueita seuraillen lettorikko on myös levinnyt Alaskaan, Pohjois-Kanadaan sekä Grönlantiin. Laji on levinnyt myös Huippuvuorille, jossa se on yksi saarten 164 kasvilajista.[6][7]
Suomessa lettorikon esiintymien painopiste on selkeästi pohjoisessa. Eteläisimmät havainnot ovat Etelä-Hämeestä, mutta laji on sieltä hävinnyt. Se on kadonnut myös useimmilta kasvupaikoiltaan muualta Etelä- ja Keski-Suomesta. Voimakkaimmat kannat lettorikolla on Lapissa, jossa kukinta-aikaan voi tavata lettorikkoa keltaisenaan kukkivan suon.[6]
Lettorikko on kalkinsuosija. Sitä tavataan lettosoilla, erityisesti koivuletoilla sekä lähteiköissä. Kasvupaikat ovat usein ruostevetisiä. Lettorikko on yksi eniten soiden kuivatuksista ja metsänojituksista kärsinyt kasvilaji Suomessa.[6][8] Lettorikon pölyttäjinä toimivat kimalaiset ja kärpäset.[6]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
