Tom Hooperin ohjaama elokuvamusikaali vuodelta 2012 From Wikipedia, the free encyclopedia
Les Misérables on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut brittiläinen elokuvamusikaali, joka perustuu Victor Hugon romaaniin Kurjat ja siitä sovitettuun musikaaliin. Elokuvan on ohjannut Tom Hooper ja sen ovat käsikirjoittaneet William Nicholson, Alain Boublil, Claude-Michel Schönberg ja Herbert Kretzmer. Elokuvan pääosissa ovat Hugh Jackman, Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Eddie Redmayne, Samantha Barks, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter ja Aaron Tveit.[2] 1800-luvun Ranskaan sijoittuva Les Misérables, kertoo monien henkilöiden yhteenkietoutuneita kohtaloita. Entinen vanki Jean Valjean ottaa Fantinen aviottoman lapsen Cosetten vastuulleen ja yrittää välttää poliisitarkastaja Javertin haaviin jäämistä.
Les Misérables | |
---|---|
Ohjaaja | Tom Hooper |
Käsikirjoittaja |
William Nicholson Alain Boublil Claude-Michel Schönberg Herbert Kretzmer |
Perustuu |
Victor Hugon romaaniin Kurjat ja Alain Boublilin, Claude-Michel Schönbergin ja Herbert Kretzmerin musikaaliin Les Misérables |
Tuottaja |
Tim Bevan Eric Fellner Debra Hayward Cameron Mackintosh |
Säveltäjä | Claude-Michel Schönberg |
Kuvaaja | Danny Cohen |
Leikkaaja |
Melanie Ann Oliver Chris Dickens |
Tuotantosuunnittelija | Eve Stewart |
Pääosat |
Hugh Jackman Russell Crowe Anne Hathaway Amanda Seyfried Eddie Redmayne Samantha Barks Sacha Baron Cohen Helena Bonham Carter Aaron Tveit |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Britannia |
Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
Levittäjä |
Melbourne UIP-Dunafilm Netflix iTunes |
Ensi-ilta |
25. joulukuuta 2012 11. tammikuuta 2013 22. helmikuuta 2013 |
Kesto | 158 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 61 000 000 dollaria |
Tuotto | 441 809 770 dollaria [1] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Les Misérables sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta ja voitti palkinnon kolmessa kategoriassa: parhaasta naissivuosasta (Hathaway), maskeerauksesta ja äänityksestä. Elokuva voitti eniten palkintoja vuoden 2013 Golden Globe -gaalassa saaden palkinnot paras musikaali- tai komediaelokuva, paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa (Hugh Jackman) ja paras naissivuosa (Anne Hathaway). Elokuva voitti eniten palkintoja myös Bafta-gaalassa, jossa se palkittiin parhaasta naissivuosasta (Hathaway), maskeerauksesta, äänityksestä ja lavastuksesta.
Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 25. joulukuuta 2012 ja Suomessa 22. helmikuuta 2013.[3][4]
Vuonna 1815 Jean Valjean (Hugh Jackman) vapautuu Toulonin vankilasta 19 vuoden jälkeen. Poliisitarkastaja Javert (Russell Crowe) vapauttaa Valjeanin ehdonalaiseen vapauteen. Valjean yrittää saada töitä ja yösijaa, mutta hänet ajetaan pois kaupungeista vankilahistoriansa takia. Yllättäen Dignen piispa (Colm Wilkinson) tarjoaa hänelle ruokaa ja yösijan, mutta epätoivoinen Valjean varastaa tämän hopeat yöllä. Valjean jää kiinni poliiseille, mutta piispa sanoo hopeiden olleen lahja Valjeanille ja antaa hänelle vielä arvokkaat hopeiset kynttilänjalat varmistaakseen Valjeanin vapauden. Hämillään piispan lämpimästä kohtelusta Valjean repii ehdonalaisen vapauden todistuksensa symbolina päätöksestään jättää mennyt taakseen ja aloittaa alusta.
Kahdeksan vuotta myöhemmin Valjean on tehtaan omistaja ja Montreuil-sur-Merin pormestari. Tehtaantyöntekijä Fantine (Anne Hathaway) jää kiinni rahan lähettämisestä aviottomalle lapselleen Cosettelle (Isabelle Allen), joka asuu häikäilemättömien herra ja rouva Thénardierien luona (Helena Bonham Carter ja Sacha Baron Cohen) heidän hemmotellun tyttärensä Époninen (Natalya Angel Wallace) kanssa. Fantine saa potkut tehtaasta ja epätoivoisena hän päätyy prostituoiduksi auttaakseen ja elättääkseen tytärtään. Valjean pelastaa Fantinen pulasta ja vie hänet sairaalaan. Myöhemmin Valjean ahdistuu salatusta menneisyydestään eikä voi elää enää valheessa. Hän kertoo todellisen henkilöllisyytensä oikeudelle ja lähtee sairaalaan Fantinen luo. Valjean lupaa kuolemansairaalle Fantinelle huolehtia hänen tyttärestään Cosettesta. Paettuaan Javertia Valjean löytää Cosetten ja ostaa hänet Thénardiereilta luvaten olla hänelle kuin isä.
Yhdeksän vuotta myöhemmin hallituksen ainoa köyhien oikeuksia tukeva Jean Maximilien Lamarque on kuolemaisillaan. Opiskelijat Marius Pontmercy (Eddie Redmayne), Enjolras (Aaron Tveit) ja Gavroche (Daniel Huttlestone) keskustelevat vallankumouksesta. Myöhemmin Marius näkee vilaukselta Cosetten (Amanda Seyfried), joka on nyt nuori nainen, ja rakastuu tähän välittömästi. Valjean kieltäytyy kertomasta Cosettelle menneisyydestään tai tämän äidistä.
Kun Lamarque kuolee, Enjolras kokoaa opiskelijoista vallankumouksellista ryhmää. Samaan aikaan Mariuksen ystävä Éponine (Samantha Barks) vie hänet Cosetten luo, missä Marius ja Cosette kertovat rakastavansa toisiaan. Éponine rakastaa Mariusta, mutta ei ole kertonut sitä hänelle. Myös hän liittyy vallankumoukseen. Kun herra Thénardierin johtama ryhmä saapuu vangitsemaan Valjeanin Javertille lunnaita vastaan, Éponine kiljuu varoittaakseen Valjeania ja Cosettea. Valjean päättää paeta Cosetten kanssa välittämättä tämän tunteista Mariusta kohtaan. Kun he lähtevät, Enjolras villitsee pariisilaiset kapinaan ja Marius lähettää jäähyväiskirjeen Cosettelle. Seuraavana päivänä opiskelijat keskeyttävät Lamarquen hautajaiset ja aloittavat kapinansa. Javert tekeytyy vallankumokselliseksi vakoillakseen opiskelijoita, mutta jää pian kiinni Gavrochen ansiosta ja hänet vangitaan. Ensimmäisessä tulituksessa Éponine haavoittuu pelastaessaan Mariuksen ja kertoo rakkaudestaan tätä kohtaan kuollen tämän käsivarsille. Valjean lukee Mariuksen kirjeen Cosettelle ennen tätä ja lähtee barrikadeille suojelemaan Mariusta. Hän pelastaa Enjolrasin ja saa luvan tappaa Javertin. Kun he ovat kahdestaan, Valjen vapauttaa Javertin ja käskee tämän paeta.
Kun pariisilaiset eivät lähdekään mukaan vallankumoukseen toisin kuin opiskelijat toivoivat, he päättävät taistella kuolemaansa saakka. Kaikki opiskelijat kuolevat haavoittunutta Mariusta lukuun ottamatta, sillä Valjean raahaa tämän viemäreihin. Thénardier varastaa Mariuksen sormuksen ennen kuin Valjean virkoaa ja kantaa Mariuksen ulos viemäristä. Valjean kohtaa Javertin, joka uhkaa tappaa tämän. Valjean ei välitä Javertista ja kävelee pois. Javert ei pysty selvittämään ristiriitaa tämän siviilin ja moraalin välillä ja päättää tehdä itsemurhan pudottautumalla Seineen.
Myöhemmin Marius suree kuolleita ystäviään, mutta Cosette lohduttaa häntä. Valjean päättää kertoa Mariukselle kaiken menneisyydestään ja kertoo lähtevänsä pois, koska hänen läsnäolonsa vaarantaa Cosetten hengen. Valjean pyytää Mariusta olemaan kertomatta koskaan tästä Cosettelle. Marius ja Cosette menevät naimisiin ja Thénardierit tulevat kutsumatta häävastaanotolle ja kertovat Mariukselle nähneensä Valjeanin kantaneen ruumista viemärissä. Herra Thénardier näyttää tarinan todistukseksi varastamaansa sormusta tietämättä, että se on Mariuksen. Marius tunnistaa sormuksensa ja tajuaa Valjeanin olleen se, joka hänet pelasti barrikadeilta. Thénardierit kertovat Valjeanin sijainnin, ja Marius ja Cosette lähtevät etsimään hänet.
Valjean istuu kuolemaisillaan paikallisessa luostarissa ja Fantine ilmestyy hakemaan häntä taivaaseen. Cosette ja Marius kiirehtivät jättämään hänelle jäähyväiset. Ojentaessaan Cosettelle kirjeen, johon hän on kirjoittanut tunnustuksen menneisyydestään, Valjean liittyy Fantinen, piispan, Enjolrasin, Époninen, Gavrochen ja kaikkien muiden kapinallisten joukkoon barrikadeille.
|
|
Elokuvan kuvaukset alkoivat Ranskassa 8. maaliskuuta 2012.[5] Kuvauspaikkoina olivat muun muassa Winchester College, Winchester Cathedral Close, HMNB Portsmouth, Oxford ja Pinewood Studios Englannissa.[6][7][8] 23. heinäkuuta 2012 Hugh Jackman tviittasi kuvausten päättyneen.[9]
Elokuvan lauluosuudet nauhoitettiin livenä kuvauspaikalla pianon säestyksellä. Yleensä musikaalielokuvissa kappaleet on valmiiksi nauhoitettu, ja näyttelijät esittävät laulavansa kuvauksissa. Vaikka tämän sanottiin olevan ensi kerta kun näin tehtiin musikaalielokuvassa, samaa tapaa käytettiin myös elokuvissa At Long Last Love, The Fantasticks ja Hedwig and the Angry Inch. 27. elokuuta 2012 ilmoitettiin elokuvan musiikin nauhoitusten alkaneen Lontoossa 70 henkisen orkesterin voimin. Les Misérables -musikaalin säveltäjä Claude-Michel Schonberg sävelsi elokuvaan uuden kappaleen ”Suddenly”.[10]
Les Misérablesin oli tarkoitus saada ensi-iltansa Yhdysvalloissa 7. joulukuuta 2012, mutta ensi-iltapäivää siirrettiin ensin joulukuun 14. päivään ja 18. syyskuuta elokuvan julkaisua siirrettiin vielä kerran joulukuun 25. päivään, ettei se joutuisi kilpailemaan Hobitti – Odottamaton matka -elokuvan ensi-illan kanssa. Elokuva julkaistiin samana päivänä kuin Django Unchained.[11]
Kun elokuva esitettiin ensi kerran valkokankaalla 23. marraskuuta 2012 Lincoln Centerissä New Yorkissa, yleisö taputti seisaaltaan elokuvan jälkeen.[12]
Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 22. helmikuuta 2013.
Huhtikuuhun 2013 mennessä elokuva oli tuottanut maailmanlaajuisesti yli 437 miljoonaa dollaria.[1] Elokuva rikkoi parhaan elokuvamusikaalin yhden päivän tuottoennätyksen, jota piti aiemmin hallussaan High School Musical 3: Senior Year. Elokuva on myös toiseksi parhaiten joulupäivänä tuottanut elokuva Yhdysvalloissa.[13]
Helsingin Sanomien Anna Möttölä arvioi elokuvan yhdistävän taitavasti realismin ja teatterimaisuuden. Episodi-lehden Jouni Vikman sanoo elokuvan olevan häpeilemätön liikuttaja, jossa katsojan sydäntä sykähdyttävät niin liikuttavat ihmiskohtalot kuin ihon kananlihalle nostava musiikkikin.[14] Länsiväylän arvostelussa Teija Varis kehuu elokuvaa spektaakkeliksi ja sanoo sen kadottavan ajantajun katsojalta sekä elokuvan käsittevän globaalisti humaaneja teemoja kuten unelmia, rakkautta, intohimoa, uhrauksia ja katumusta.[15] Filmitähti.fi-sivuston Ursula Borg sanoo elokuvan olevan ehkä hienoin elokuvamusikaali koskaan. Hän sanoo elokuvan tempaavan vastustamattomasti mukanaan, hukuttaen katsojan musiikkiin, aatteen paloon ja sanoo elokuvan pitävän otteessaan pitkään elokuvan päätyttyä.[16] Tuomas Riskala totesi Iltalehden arvostelussaan elokuvan lopputuloksen olevan vangitsevaa koettavaa, oli musikaalien ystävä tai ei.[17]
Anna Hathawayn roolisuoritusta Fantinena on ylistetty, ja häntä pidetään ennakkosuosikkina parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi.[18] Peter Travers Rolling Stone -lehdestä sanoi, että Hathaway särkee jokaisen sydämen, kun hän laulaa ”life has killed the dream I dreamed”, ja että hänen ilmiömäinen suorituksensa suorastaan huutaa Oscaria.[19] Kohtausta, jossa Hathaway laulaa kappaleen ”I Dreamed a Dream”, on verrattu Jennifer Hudsonin Oscar-palkittuun roolisuoritukseen elokuvassa Dreamgirls.[20] Helsingin Sanomien Anna Möttölä kirjoitti arviossaan vain ihmeen voivan estää Hathawayn voiton Oscareissa. Hän kuvailee Hathawayn suorituksen olevan teatraalisuudessaankin riipaisevan intiimi.[21]
Metro-lehden Tero Toivanen sanoi arvostelussaan Hugh Jackmanin tekevän uransa parhaimman roolisuorituksen.[22] Helsingin Sanomien Anna Möttölä sanoo Jackmanin olevan elokuvan sielu.[21]
|
Elokuva on saanut lukuisia palkintoja: muun muassa kolme Oscar- ja Golden Globe -palkintoa, neljä Bafta-palkintoa ja Satellite-palkintoa.
Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
---|---|---|---|
Palkinto | Kategoria | Kenelle | Voitto / Ehdokkuus |
Bafta-palkinnot | Paras elokuva | Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh | Ehdokkuus |
Paras brittielokuva | Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh | Ehdokkuus | |
Miespääosa | Hugh Jackman | Ehdokkuus | |
Naissivuosa | Anne Hathaway | Voitto | |
Kuvaus | Danny Cohen | Ehdokkuus | |
Puvustus | Paco Delgado | Ehdokkuus | |
Maskeeraus | Lisa Westcott | Voitto | |
Äänitys | Simon Hayes, Andy Nelson, Mark Paterson, Jonathan Allen, Lee Walpole, John Warhurst | Voitto | |
Lavastus | Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson | Voitto | |
Golden Globe | Paras musikaali- tai komediaelokuva | Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh | Voitto |
Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa | Hugh Jackman | Voitto | |
Naissivuosa | Anne Hathaway | Voitto | |
Kappale | ”Suddenly” | Ehdokkuus | |
Oscar | Paras elokuva | Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh | Ehdokkuus |
Miespääosa | Hugh Jackman | Ehdokkuus | |
Naissivuosa | Anne Hathaway | Voitto | |
Puvustus | Paco Delgado | Ehdokkuus | |
Maskeeraus ja Hiukset | Lisa Westcott, Julie Dartnell | Voitto | |
Kappale | ”Suddenly” Sävellys: Claude-Michel Schönberg, Sanat: Herbert Kretzmer ja Alain Boublil | Ehdokkuus | |
Lavastus | Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson | Ehdokkuus | |
Äänitys | Andy Nelson, Mark Paterson, Simon Hayes | Voitto | |
Satellite-palkinto | Paras elokuva | Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh | Ehdokkuus |
Paras näyttelijäkokoonpano | Les Misérablesin näyttelijät | Voitto | |
Paras miespääosa | Hugh Jackman | Ehdokkuus | |
Paras miessivuosa | Eddie Redmayne | Ehdokkuus | |
Paras naissivuosa | Anne Hathaway | Voitto | |
Samantha Barks | Ehdokkuus | ||
Paras lavastus | Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson | Ehdokkuus | |
Paras puvustus | Paco Delgado | Ehdokkuus | |
Paras leikkaus | Chris Dickens | Ehdokkuus | |
Paras kappale | ”Suddenly” | Voitto | |
Paras äänitys | John Warhurst, Lee Walpole, Simon Hayes | Voitto |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.