LDAP
tietoliikenneprotokolla / From Wikipedia, the free encyclopedia
Lightweight Directory Access Protocol on hakemistopalvelujen käyttöön tarkoitettu verkkoprotokolla. LDAP on tarkoitettu tietojen hakemiseen verkon yli keskitetystä palvelusta.[1] Hakemistopalvelut sisältävät attribuuttipohjaista tietoa, mutta eivät tue monimutkaisia päivitystoimintoja kuten transaktioita.[2] LDAP on tyypillisesti käytössä suurien hakumäärien kanssa nopeaan vasteeseen.[2]
LDAP syntyi yksinkertaistettuna vaihtoehtona täydelliselle ja monimutkaisemmalle X.500-hakemistopalvelulle. LDAP seuraa X.500-mallia, jossa hakemiston tiedot on järjestetty hakemistopuuhun avain-arvopareina. LDAP-hakemiston rakenne on yleensä järjestetty puuksi maantieteellisten tai organisaatioiden rakenteen mukaan ja se käyttää DNS-nimiä hierarkian nimeämisessä.
LDAP käyttää TCP/IP-verkkopalveluna TCP-protokollaa ja porttia 389 tai SSL-tunnelointia käytettäessä porttia 636. Verkkoprotokolla on määritelty ASN.1:n (Abstract syntax notation one) pohjalta ja se käyttää BER-binäärikoodausta (Basic encoding rules). LDAP-URL käyttää muotoa ldap[s]://host:port/DN?attributes?scope?filter?extensions
Sitä tukevat useimmat UNIX-järjestelmät (OpenLDAP-ohjelmisto) ja Microsoftin Active Directory käyttää LDAPia pohjanaan. Myös useat muut tuotteet käyttävät LDAP:ia, mm. Apache Directory Server ja Oracle Internet Directory. LDAP soveltuu myös käyttöoikeuden tarkistamiseen.
LDAP-palvelinta voidaan käyttää käyttäjän tunnistautumiseen.[3] LDAP-palvelin voi sisältää myös muuta tietoa kuin käyttäjän tunnuksen ja salasanan. Suodattimen avulla voidaan käyttää lisätietoja tunnistamiseen.