Käävät
From Wikipedia, the free encyclopedia
Käävät on vanhentunut nimi sieniheimosta Polyporaceae. Ne ovat kantasieniä, jotka kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai lahottajana. Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta lahottamalla sitä, kuolleella puulla taas elävät yleensä eri lajit. Suomessa esiintyy yli kaksisataa eri kääpälajia. Nykyään on todettu, että Polyporales on vain yksi monista lahkoista, jossa kääpiä esiintyy. Muita lahkoja ovat esimerkiksi Hymenochaetales, Gloeophyllales, Thecisporales ja jopa vahveroista tunnettu Cantharellales sekä paljon helttasieniä sisältävä Agaricales-lahko, ja esimerkiksi lampaankääpä (Albatrellus ovinus) on samassa Boletales-lahkossa tattien, rouskujen ja haperoiden kanssa. Osittain käävät ovat vain hyvinkin kaukaista sukua toisilleen. Lisäksi on paljon kääpämäisiä sieniä, joita pidetään rajatapauksena, voiko niitä laskea kääviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi raspikat, rypykät, vanukat ja kelmukat.[1]
Käävän monivuotinen sienirihmasto elää puun sisällä. Itiöemä kasvaa puun ulkopinnalla joko pinnanmyötäisenä eli resupinaatisena, selvästi kasvualustastaan ulkonevana eli pileaattisena tai jotkin lajit näiden sekamuotona (puoliresupinaattinen). Itiöemällä ei yleensä ole jalkaa. Kääpien itiöemät voivat olla joko yksivuotisia tai monivuotisia. Monivuotisten kääpien, kuten taulakäävän (Fomes fomentarius), itiöemät saattavat kasvaa varsin kookkaiksi. Usein käävän elämän lopettaa emäpuun lahoaminen pois, mutta myös käävillä on loisia. Jalalliset käävät kasvavat tavallisesti maassa. Kääpien tunnusmerkkinä on itiöemän alapinnan pillistö, joka kuitenkin poikkeaa tattien pillistöstä selvästi. Heltallisia kääpiä tunnetaan myös, esimerkiksi koivunhelttakääpä (Trametes betulinus).