Kutta–Žukovski-teoreema
nostovoiman synnyn mallintamisen perusta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kutta–Žukovski-teoreema on nostovoiman synnyn mallintamisen perusta. Teoreeman kehittivät 1900-luvun alussa toisistaan tietämättä saksalainen Martin Wilhelm Kutta ja venäläinen Nikolai Žukovski. Heidän kehittämänsä teoria kuvasi ilman läpi kulkevan sylinterin nostovoiman synnyn. Sirkulaatio on teorian avainmuuttujia. Teorialla voidaan laskea siipiprofiilien tuottama nostovoima.[1]
Sirkulaatio määrittää nostovoiman
siiven pituusyksikkö kohden seuraavasti: [2]
(1)
jossa ja
ovat ilman tiheys ja virtauksen nopeus kaukana siivestä. Sirkulaatio
määritellään viivaintegraalina
ympäri käyrän . Kaava toimii potentiaalivirtauksessa eikä rajakerroksessa.
on käyrän suuntainen nopeuskomponentti ja tangentiaalinen on
ja
on käyrän infinidesimaalinen pituusalkio
. Kaava 1 on Kutta–Žukovskin teoreema.